Nykyinen vaalijärjestelmä suosii isoja puolueita etenkin pienissä vaalipiireissä.
Kuva: Jussi Leinonen
Suomalainen vaalijärjestelmä on noussut eduskuntavaalien jälkeen jälleen keskusteluun. Ministeri Lauri Tarasti painottaa, että suomalainen vaalijärjestelmä on monia muita maita parempi, mutta siinäkin on kehittämisen kohteita.
Suurin ongelma on Tarastin mukaan erikokoiset vaalipiirit ja se, että poliittinen suhteellisuus toteutuu eri tavalla erikokoisissa vaalipiireissä. Räikeimmät erot löytyvät Uudenmaan vaalipiirin ja Lapin vaalipiirin välillä.
– Ongelmaa ei pidä liioitella, mutta tietenkin on totta, että järjestelmä hieman suosii suurimpia puolueita ja keskikokoiset puolueet voivat menettää paikkojaan, Tarasti sanoo.
Jos vaalipiirit olisivat suunnilleen samankokoisia, äänikynnyskin olisi silloin suurin piirtein sama. Tarasti sanoo, että Uudenmaan äänestäjät ovat tällä hetkellä eri asemassa kuin esimerkiksi Lapissa. Mitä pienempi puolue, sitä suurempi ongelma on.
– Jos tulee jokin uusi puolue, sen aina kannattaa aloittaa toiminta Uudenmaan vaalipiiristä, koska siellä pääsee helpommin lävitse. Ongelma on se, että se eroaa näistä muista vaalipiireistä.
Pienen puolueen äänestäminen voi tuntua turhalta
Pienimmissä vaalipiireissä piilevä äänikynnys on niin korkea, että sen voi jo katsoa heikentävän vaalien suhteellisuutta. Piilevä äänikynnys tarkoittaa sitä prosenttiosuutta vaalipiirin äänistä, jonka puolueen tulee vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä läpi vähintään yhden kansanedustajan.
Laskennallinen piilevä äänikynnys vaihtelee, mutta esimerkiksi Uudellamaalla se on ollut noin 3 prosenttia, kun taas Lapissa se on ollut lähempänä 13:a prosenttia.
Jos äänikynnys on korkea, voi tuntua turhalta äänestää pienen tai jopa keskisuuren puolueen ehdokasta, koska läpimenomahdollisuudet isollakin äänimäärällä voivat olla heikot. Näin ollen pienen vaalipiirin äänestäjän äänellä on eri painoarvo kuin suuren vaalipiirin äänestäjän äänellä.
Lapin vaalipiiristä valittiin tämän kevään vaaleissa kuusi kansanedustajaa, Uudenmaan vaalipiiristä 37 kansanedustaja.
Lapin ja Oulun vaalipiirien yhdistäminen laskisi äänikynnystä
Tarasti sanoo, että nykyinen järjestelmä on toiminut yli sata vuotta, eikä siinä ole mitään perusvikaa.
– Tällaista pienempää säätöä voi aina miettiä. Kantani on ollut se, että Lapissa voitaisiin tehdä poliittinen yhteisjako Oulun ja Lapin vaalipiirin kesken. Silloin tämä äänikynnys tippuisi 4–5 prosentin paikkeille, hän sanoo.
Tarasti kirjoitti oikeusministeriön vaalijohtajan Arto Jääskeläisen kanssa syksyllä lakitietopalvelu Edilexiin kirjoituksen, jossa nykyisen järjestelmän muutoksia pohdittiin.
He ehdottivat, että voitaisiin harkita, että kaksi vierekkäistä vaalipiiriä, Lapin ja Oulun vaalipiiri, muodostaisivat eduskuntavaalien tulosta laskettaessa yhden vaalialueen ja poliittinen suhteellisuus toteutuisi vaalialueen tasolla. Tällöin siis eduskunnan paikanjakoon vaikuttavat vertausluvut olisi laskettu vaalipiireille yhdessä.
Ehdotuksen mukaan paikat olisi kuitenkin lopulta jaettu siten, että vaalipiirien paikkajako olisi sama kuin nykyäänkin.
– Mutta se poliittinen jako tapahtuisi yhteisesti kahdessa vaalipiirissä, Tarasti tähdentää.
Pienten puolueiden on erittäin vaikeaa ponnistaa eduskuntaan pienistä vaalipireistä.
Kuva: Jussi Leinonen
Uudenmaan pilkkominen tasoittaisi eroja äänikynnyksissä
Myös Uudenmaan vaalipiirin pilkkominen on yksi vaihtoehto, jolla nykyisen järjestelmän ongelmia voitaisiin pienentää. Tarasti sanoo, että yksi vaihtoehto olisi jakaa Uudenmaan vaalipiiri suurin piirtein rautatien perusteella Länsi-Uuteenmaahan ja Itä-Uuteenmaahan siten, että Helsingin vaalipiiri säilyisi kuitenkin ennallaan.
Toinen vaihtoehto olisi niin sanottu kaarimalli, jossa Espoo, Vantaa ja Kauniainen olisi oma vaalipiirinsä ja Helsinki oma vaalipiirinsä.
– Ja muu osa Uuttamaata olisi sitten kolmas vaalipiiri. Näitä malleja on tietenkin erilaisia olemassa.
Tällöin äänikynnys vaalipiireissä nousisi, mutta asettuisi samalle tasolle kuin muissa vaalipiireissä.
Vuonna 2010 eduskunta jo hyväksyi järjestelmän muutoksen
Vaalikaudella 2007–2011 suomalaista vaalijärjestelmää yritettiin uudistaa. Tarasti toimi tuolloin asiaa valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana. Vuonna 2010 eduskunta hyväksyi lain, jossa ehdotettiin eduskuntavaalien vaalijärjestelmän uudistamista siten, että vaalipiirit muodostaisivat vaalien tuloksen laskentaa varten koko maan käsittävän vaalialueen.
Kunkin puolueen kaikissa vaalipiireissä saamat äänet olisi ehdotuksen mukaan laskettu yhteen ja kansanedustajanpaikkojen lukumäärä määräytyisi puolueen koko maassa saaman äänimäärän perusteella. Puolueet olisivat tällöin saaneet edustajanpaikkoja kustakin vaalipiiristä samassa suhteessa kuin ne saavat vaalipiirissä ääniä.
Vaalipiirit olisivat säilyneet ennallaan ja äänestäminen olisi tapahtunut äänestämällä oman vaalipiirin ehdokkaita.
Lisäksi ehdotuksessa esitettiin, että käyttöön otettaisiin käyttöön valtakunnallinen kolmen prosentin äänikynnys.
Koska kyse oli perustuslain muutoksesta, laki tarvitsi vielä vuonna 2011 aloittaneen eduskunnan hyväksynnän. Uusi eduskunta kuitenkin hylkäsi lain.
– Alun perinkin puolueilla oli siitä erilaisia näkökantoja. SDP oli lähinnä puolueena sellainen, joka tätä järjestelmää ei kannattanut, Tarasti sanoo.
Järjestelmän muuttamisessa joku aina voittaa ja joku häviää
Vaalijärjestelmän muuttaminen on poliittisesti hankalaa, koska se vaikuttaa siihen, miten paikat eduskunnassa jakaantuvat.
– Jokainen puolue tekee laskelmia, mikä on heille edullinen (järjestelmä) ja mikä ei. Oli malli mikä hyvänsä, aina joku voittaa ja joku häviää. Sen takia siitä on vaikea päästä sopuun, Tarasti sanoo.
Vaalijärjestelmän muuttamisesta yritetään aina saada aikaan parlamentaarinen yhteisymmärrys.
Myös hallituskaudella 2019–2023 vaalijärjestelmän uudistamista pohdittiin. Parlamentaarinen työryhmä ei kuitenkaan löytänyt riittävää yksimielisyyttä siitä, miten vaalijärjestelmää tulisi päivittää.
