”Oulu on tuppukylä ja sellaisena pysyy”, kirjoittaa nimimerkki HJ Kalevan verkkosivuilla 10. toukokuuta. Kommentti liittyy juttuun, jossa toimittajamme Tuomas Hirvonen haastatteli väestö- ja aluekehityksen asiantuntijaa Timo Aroa Oulun keskustan vetovoimaan liittyen.
Aron viesti oli suorasanainen. Hänen mielestään Oulussa on vatuloitu isojen hankkeiden kanssa liikaa, ja moni hyvä kehitysaie on ”jäänyt piippuun”. Aro on huomannut, että Oulun hitaus ja empiminen on pantu myös merkille muualla Suomessa.
Ei kuulosta mairittelevalta.
Oulun väkiluku harppasi kuntaliitoksen seurauksena merkittävästi aiempaa suuremmaksi, kun Oulu, Haukipudas, Oulunsalo, Kiiminki ja Yli-Ii yhdistyivät vuoden 2013 alussa. Oulun ympäryskunnista tuli kaupunkiin noin 44 000 asukasta lisää. Se oli melkein kolmasosa vanhan Oulun väkimäärästä.
On selvää, ettei kaupungin keskusta muuttunut yhdessä yössä alle 150 000 asukkaan kaupungin keskustasta lähes 200 000 asukkaan kaupungin keskustaksi.
Vaikka uusia rakennuksia on keskustaan noussut ja niiden myötä keskustan talojen katot nousevat aiempaa korkeammalle, leimaa keskustaa edelleen tietty pikkukaupunkimaisuus. Tunnelma ja elävyys ovat toista luokkaa kuin asukasluvultaan Oulun kanssa melko samassa sarjassa painivassa Turussa tai hitusen suuremmalla Tampereella. Keskustan kaupunkimaisuudessa Oulu häviää niille molemmille.
Onko sillä sitten mitään väliä, kuinka eloisa tai uinuva kaupungin keskusta on?
Ainakin alue- ja kaupunkikehittämisen asiantuntijoiden ja tutkijoiden mielestä on. Keskusta on kaupungin sydän, jonka syke kertoo paljon koko kaupungin elinvoimasta.
”Parasta aikaa päätöksenteossa oleva Oulun joukkoliikenteen palvelutasolinjaus voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mihin suuntaan Oulun keskusta kehittyy.”
Jos keskustassa ei ole ihmisiä, ei siellä ole palvelujakaan, mikä taas on omiaan näivettämään koko kaupungin palvelutarjontaa ja ihmisten mielikuvaa siitä, mitä kaupungilla on heille tarjottavana. Jos keskustassa ei ole ihmisiä, vaikuttaa se esimerkiksi investointeihin, niiden etenemiseen ja sijoittumiseen.
Pahimmillaan keskustan näivettyminen johtaa negatiiviseen kierteeseen, joka heijastuu myös kaupungin laitamille.
Ennen kuin asiasta aletaan suolata kaupungin johtoa tai päättäjiä, kannattaa muistaa, ettei keskustan eloisuus ole yhden tahon käsissä. Se on ominaisuus, joka muodostuu paitsi kuntapäättäjien linjauksista myös ihmisten arkisesta asioimiskäyttäytymisestä, vapaa-ajanviettotavoista ja kulkureiteistä. Siihen vaikuttavat myös yrittäjien valinnat yritystensä sijainnista ja aukioloajoista.
Totta silti on, että päättäjien päätökset ja linjaukset voivat joko mahdollistaa eloisuuden ja keskustan vetovoiman tai olla sen tukkeena.
Esimerkiksi parasta aikaa päätöksenteossa oleva Oulun joukkoliikenteen palvelutasolinjaus voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mihin suuntaan Oulun keskusta kehittyy.
Elävä keskusta tarvitsee toimivan joukkoliikenteen, joka mahdollistaa sujuvan keskustassa asioimisen joka puolelta kaupunkia. Kaupunkirakenteen pohjaaminen yksityisautoilun varaan on lyhytnäköistä ja vanhakantaista, etenkin ilmastonmuutoksen edetessä. Se on myös asukkaille kallista, kun perheessä pitää olla vähintään kaksi autoa arjen sujuvuuden varmistamiseksi.
Toinen lyhytnäköinen ratkaisu on ollut massiivinen yksiöiden rakentaminen keskustan alueelle. On totta, että sinkkutalouksien määrä on kasvussa ja pieniä asuntoja tarvitaan. Eri asia silti on, haluavatko yksin asuvatkaan asua ahtaissa kopperoissa. Sitäkään ei pidä unohtaa, että jos keskustaan halutaan menoa elävöittäviä ja palveluja kuluttavia lapsiperheitä, pitää sieltä löytyä näille sopivia asuntoja.
Kriittisen nimimerkki HJ:n kanssa olen hieman eri mieltä. Oulu ei enää ole tuppukylä, mutta ei se myöskään ilmiasultaan kuulu maan suurimpien kaupunkien joukkoon.
Tämän voi yhä korjata, sillä Oulu kasvaa edelleen. Se vaatii kuitenkin sitä, että keskustan merkitys koko kaupungille ymmärretään ja sen kehittämiseksi tehdään rohkeita ja kestäviä ratkaisuja.
