Hiljaista oli jo valmiiksi, mutta vielä hiljaisemmaksi pääosin yritysvieraista koostunut yleisömeri muuttui, kun Yhdysvallat meni päätöserässä menojaan.
Yli 12 000 katsojan järkytystä ja osaksi myös intohimon puutetta kuvasi osuvasti se, että ottelun viimeisen 30 sekunnin aikana vierasjoukkueen pelaajien huudot vaihtopenkiltä saattoi kuulla vaivatta aina ylimmille lehtereille asti.
Se oli pohjakosketus paitsi Leijonilta myös menestykseen tottuneelta kiekkoyleisöltä.
Nimilistaltaan köykäinen Yhdysvallat oli oikeasti hyvä, paljon parempi kuin moneen vuoteen MM-tasolla.
Joukkue tarjosi toisessa erässä Suomelle sellaista sähköhoitoa, ettei vastaava ole koettu kertaakaan Jukka Jalosen viimeisimmän maajoukkuetaipaleen aikana.
Leijonat oli totaalisen lirissä.
Emil Larmi debytoi MM-tasolla ja joutui päästämään selkänsä taakse kolme kiekkoa.
Kuva: MAURI RATILAINEN/EPA
Suomen pelinrakentelu tökki tyystin. Peruspuolustajat olivat jatkuvasti suurissa vaikeuksissa luisteluvoimaisen vastustajan paineen alla.
Yhdysvallat vei erän laukaukset nimiinsä 19–8 ja maalipaikat 11–4.
Kapteeni Marko Anttila ihmetteli syystäkin erän antia.
– Pelasimme huonosti kiekon kanssa ja viisikot venyivät liian pitkäksi. Kaaduimme omaan toimintaamme. Parannettavaa jäi paljon. Meidän pitää tehdä töitä enemmän yhdessä.
Avausottelu osoitti pitkälti Leijonien suurimmat uhkakuvat mestaruuden uusimisessa. Joukkueen pakisto on kyllä tyly ja puolustusorientoitunut, mutta samaan syssyyn myös poikkeuksellisen raskasjalkainen ja puukätinen.
Toinen ongelmakohta kiteytyy keskikaistaan. Avauspelin perusteella sopii kyseenalaistaa, onko Ruotsin SHL:ssä päättyneellä kaudella hirmutehot mättänyt Antti Suomela riittävä johtamaan Leijonien kärkiketjua.
– Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, miksi pelimme oli noin tukkoista. Varmasti tarkastelemme, mistä se kiikastaa, Suomen 1–0-maalin ylivoimalla syöttänyt Sakari Manninen totesi.
Hetken hengähdettyään hän osasi jo eritellä tarvittavia korjausliikkeitä.
– Avut täytyy saada lähemmäksi, nyt kiekollinen jäi usein yksin. Lisäksi rytmit pitää saada kuntoon.
Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä: Teemu Hartikainen laukoo Leijonat 1–0-johtoon.
Kuva: MAURI RATILAINEN/EPA
Mannisen harteilla lepää jälleen kerran valtava vastuu. 31-vuotias Haukiputaan kasvatti on ykkössentterinä ja kaksien edellisten arvokisojen ratkaisumiehenä se pelaaja, joka toimii Leijonien hyökkäyspelin moottorin turbona.
Leijonien valmennusjohto on rakentanut tehonyrkin juonikkaan Mannisen ympärille, sillä ketjun laidoilla jyräävät Mikko Rantanen ja Teemu Hartikainen.
Ykkösketjun ensiesiintyminen ei mennyt odotusten mukaisesti. Siitä kapellimestari Manninen oli samaa mieltä.
– Meidän pitää voittaa enemmän kamppailua ja päästä enemmän kiekkoon. Sitä kautta se paranee. Ei tässä mitään hätää ole.
Areenan vaisusta tunnelmasta Manninen ei osannut tai halunnut sanoa juuri mitään.
– Tunnelma kuulosti hyvältä ennen ottelua. Sen jälkeen en kuule muutenkaan pahemmin mitään, koska olen niin keskittynyt itse peliin.
