Kuvat
Kuvataiteilija Anni Arffman rakentaa näyttelyssään kiehtovan näkymän maailmaan, jossa ihmislajia ei enää ole, vaan ihmisen menneestä elämästä ovat todistamassa kasvit.
Maalauksensa Arffman on nimennyt niin, että ne näyttäytyvät legendoina, kertomuksina jo kadonneesta aikakaudesta: Hän, joka ei yön pimeydestä noussutkaan valoon. Hän, jonka hermot menivät riekaleiksi. He, jotka pitivät temppeleistä ja paraatikulkueista…
Anni Arffman: Hän, jonka veriset sormet eivät koskaan hellittäneet otettaan, 2022, akvarelli paperille.
Kuva: Kangas Leena
Anni Arffman: Mukulat, 2023, akvarelli paperille.
Anni Arffman: Joka tapauksessa otan sinut, 2023, muotoonleikattu akvarelli.
Anni Arffman: Hän, joka oli äitinsä kaunein kukka, 2023, akvarelli ja akryyli paperille.
Anni Arffman: He, jotka pitivät kärsimyksestä, 2023, akvarelli ja seepiamuste paperille.
Tällaisia tapahtumia kasvit voisivat muistella ja kertoa lapsillensa. Kasvien näkökulmasta ihminen vain piipahti tällä planeetalla. Kovasti se touhusi, paljon myös tuhosi ja lopulta kai itsensäkin.
Teoksissa kulkee rinnakkain kaksi erilaista aikatasoa. Ihmisen aika on ollut sykliltään nopeaa. On monenlaisia pyrkimyksiä, rakkautta ja romahduksia. (Tässä kohtaa pomppaavat mieleen myös Arffmanin lukuisat Kauniit ja rohkeat -tv-sarjaan liittyvät maalaukset.)
Päällimmäisenä näissä Arffmanin tuoreissa akvarelleissa vallitsee kuitenkin kasvien aika. Se on hidas ja kärsivällinen, kuin monisatavuotisen puun tahdissa hengittävä.
Maalaukset ovat kaikki myös muotokuvia ja jokaisesta niistä voi löytää ihmiskasvot tai useita. Arffman on taitava ihmiskuvaaja. Näissä maalauksissa ihminen sulautuu kasviin ja kasvot ovat usein kukinnon paikalla. Arffmanin maalausten todellisuudessa kasvit näkisivät ihmisen näin: vartensa varassa maasta nousevana omituisena kukkana.
Kaikki teokset on maalattu paperille. Kehystämättöminä etenkin isoimmat arkit kupruilevat välillä kesyttömästi. Se kyllä sopii näyttelyn teemaan ja täydentää orgaanisuutta, jota myös itse maalauksissa muodonantoa ja värin käyttäytymistä (vesiväri!) myöten paljon on.
Ripustus levittäytyy monelle korkeudelle ihan alhaalta ylös asti painottuen kuitenkin lattianrajaan. Alas asettuva ripustus korostaa teosten kasvinäkökulmaa (maasta/alustasta kasvaminen) ja kokonaisuuden melankolista tunnelmaa.
Fakta
Joka tapauksessa otan sinut
Anni Arffmanin maalauksia Galleria 5:ssä Oulussa, Hallituskatu 5, 4.6. saakka.
Kriitikko kiteyttää
Kukkamaalaus kohtaa muotokuvan: Anni Arffmanin akvarelleissa kasvit ja ihmiset sulautuvat toisiinsa kasvien ollessa kuitenkin maalausten voimallisin elementti. Teokset voi nähdä myös kukkamaalauksina, mutta tähän aihepiiriin usein liitetty hempeys on niistä karissut.
Kasvien kärsivällisyys: Näyttelyssään Arffman luo maailman, jossa ihmisen näkökulma syrjäytyy ja kertojan paikan ottaa joku toinen, kuvitteellisesti kasvit. Kahden eri aikakäsityksen – ihmisen nopea ja hetkellinen, kasvien hidas ja ikiaikainen – rinnastaminen luo kokonaisuuteen pysäyttävän tunnelman.
