Sähkön siirtohintojen hinnoittelussa on suuria alueellisia eroja, selviää Omakotiliiton vertailussa.
Siirron perusmaksu on edullisimmillaan 3,89 euroa kuukaudessa ja kalleimmillaan 37,56 euroa.
Maan kalleimmat siirtohinnat löytyvät Itä-Suomesta. Sähkön siirtohinnan suurimmat perusmaksut ottavat Järvi-Suomen Energia (37,56 euroa/kk) sekä Kainuussa toimiva Kajave (37,30 euroa/kk).
Vastaavasti maan halvimmat sähkön siirtohinnat löytyvät Tampereelta ja Keravalta, joissa siirtohinta on noin neljä euroa kuukaudessa.
Kilowattihinnoiltaan Suomen kallein energiamaksu löytyy Enontekiöstä, jossa joutuu maksamaan 6,07 senttiä käyttämästään kilowatista.
Edullisimman hinnan tarjoaa rovaniemeläinen Rovakaira. Sen asettama kilowattihinta on 1,69 senttiä.
LUE MYÖS:
Kun tarkastelee kuluttajalle sähkön siirrosta muodostuvaa kokonaishintaa, siihen vaikuttaa eniten asumismuoto ja kulutustottumus. Näiden perusteella määräytyy kotitalouskohtaisesti muodostaako perusmaksu vai kilowattituntihinta lopulta suuremman osan sähkölaskusta.
Luvattuja säästöjä ei näy
Omakotiliiton mukaan sähkön siirtohinnoissa ei näy edellisellä hallituskaudella luvattuja säästöjä. Tarkoitus oli hillitä sähkönjakelun hintojen nousua ja leikata jakeluyhtiöiden tuottoja lakimuutoksilla, jotka tulivat voimaan elokuussa 2021. Jakeluverkkojen kohtuullinen tuottoaste sitoutuneelle pääomalle laski vuonna 2022 neljään prosenttiin, kun se oli vuonna 2020 noin 5,73 prosenttia.
Lakeja säätäessä korostettiin, että lakimuutokset valmisteltiin erityisellä huolella ja niin, että kansallisen ja EU-lainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Esimerkiksi Ruotsissa hallitus puuttui myös sähkönsiirtoyhtiöiden tuottotasoon suoraan tuottoprosenttia alentamalla, ja mallista valitettiin EU:n tuomioistuimeen.
”Lakimuutoksilla puututaan siirtomaksuihin nopeasti. Samalla huolehditaan luotettavasti toimivasta sähköjärjestelmästä. Sähkön kohtuullinen hinta ja hyvä toimintavarmuus on oltava tasapainossa. Kansalaisen kannalta on tärkeää, että muutokset siirtohinnoissa alkavat näkyä jo ensi vuodesta alkaen”, elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) totesi kesällä 2021.
”Jakeluverkkoyhtiöiden sallittu tuotto laskee ministeriön arvion mukaan vuoden 2020 tasosta noin 40 prosenttia vuonna 2022, eli kaikkien aikojen alimmalle tasolle. Jo ensi vuonna yhtiöt voivat kerätä asiakkailtaan 350 miljoonaa euroa vähemmän maksuja kuin viime vuonna. Ja tämä tulee näkymään asiakkaille hinnoissa.”
Omakotiliiton mukaan näin ei kuitenkaan ole käynyt. Selvityksen mukaan 17 jakeluverkkoyhtiötä on nostanut yleissiirron hintaa ja kolme laskenut.
”Käsittämätöntä mutta totta”
Energiaviraston johtava asiantuntija Tiina Karppinenvahvistaa Ylelle, että muutoksia hinnoitteluun on odotettavissa laajemmin vasta ensi vuodesta alkaen, jolloin käynnistyy uusi valvontajakso. Energiaviraston oman vertailun perusteella siirtohinnat laskivat viime vuonna keskimäärin prosentin, mutta muutos ei ole näkynyt vielä kaikilla yhtiöillä, hän toteaa Ylelle.
Karppisen mukaan monella yhtiöllä on ollut edelliseltä valvontajaksolta siirtynyttä alijäämää, jota yhtiöt ovat voineet käyttää maksujen korotuksiin tai siihen, ettei tuottokiristystä ole tarvinnut viedä hintoihin.
Oppositio kiinnitti alijäämiin huomiota jo lain säätämisen aikaan, kun talousvaliokunnan mietintöön jätettiin kaksi vastalausetta. Heikki Vestmanin (kok), Juhana Vartiaisen (kok), Janne Sankelon (kok) ja Sakari Puiston (ps) vastalauseessa todettiin, että lakimuutos ei puutu kohtuuttomasti nousseisiin sähkön siirtohintoihin riittävän tehokkaasti.
”Sähkön käyttäjien asemaa ei tule heikentää hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla antamalla sähköverkkoyhtiöille ylimääräinen hinnankorotusmahdollisuus pidentämällä alijäämän tasoitusjaksoa”, vastalauseessa todettiin.
Energiakysymyksissä profiloitunut kansanedustaja Vestman huomautti alijäämistä jo alkuvuodesta 2021.
”Käsittämätöntä mutta totta: roimista hinnankorotuksista huolimatta verkkoyhtiöille on jäänyt vielä takataskuun hinnankorotusvaraa. Sähköverkkoyhtiöt ovat voineet kerryttää vuosien 2016–2019 aikana anteliaaseen valvontamalliin perustuen yli miljardin euron verran tuottoalijäämää myöhemmin laskutettavaksi. Suomalaisilla kuluttajilla ja yrityksillä on siis eräänlaista `piilovelkaa´ sähköverkkoyhtiöille”, Vestman huomautti.
Omakotiliitto huolissaan kustannuksista
Energiavirasto valvoo Suomessa verkkoyhtiöiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa. Omakotiliiton huolena on ollut nykyisen valvontamallin mahdollistamat jopa satojen miljoonien ylimääräiset ja perusteettomat kustannukset kuluttajille. Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander toteaa, että seuraavien jaksojen valvontamallin kehittäminen on Energiavirastossa juuri nyt työn alla.
Omakotiliiton näkemys on, että työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän laatiman raportin havainnot on ehdottomasti huomioitava niin, ettei tulevaisuudessa kohtuuttomien voittojen perintä ole enää mahdollista. Omakotiliitto on kysynyt valvontamallin epäkohtiin myös EU-komission näkemystä.
TEM:n raportin mukaan valvontamallin kustannusvastaavuutta tulisi lisätä ja pienentää malliin sisältyvää regulaatioriskiä. Raportin mukaan mallia tulisi kehittää verkkoyhtiöiden välisten huomattavien erojen huomioimiseksi.
EU-lainsäädännön mukaisesti sähkönsiirron ja -jakelun valvontamenetelmien kehittäminen kuuluu yksinomaan Energiaviraston toimivaltaan. EU-lainsäädäntö asettaa reunaehdot kansallisille toteutusmalleille.