Yhtenä aamuna marraskuussa 2020 iiläisen Jenni Seppäsen puhelin kilahti työpaikalla.
Pian 12 vuotta täyttävä tytär Seela oli laittanut äidilleen viestiä.
En lähde kouluun, olen niin erinäköinen.
Seela lähetti kuvan omista kasvoistaan ja jaloistaan. Ne olivat selvästi turvonneet.
Seppäset lähtivät ajamaan terveyskeskukseen, mistä heidät ohjattiin Oysiin.
Seelalla diagnosoitiin nefroottinen oireyhtymä. Se on munuaissairaus, jossa virtsaan erittyy liikaa valkuaista, veren valkuainen laskee ja potilaalle nousee turvotuksia.
– Se tuli ihan puskista meille, vanhemmat Jenni ja Kari Seppänen muistelevat.
– Viikon verran oltiin sairaalassa, ja kortisonilääkitys meni isolla annoksella.
Kului vajaa kuukausi.
