Suomalainen yhteiskunta menee täyttä päätä mullin mallin neljän tekijän vallitessa: Ensinnäkin, vasemmisto, sivistysporvarit ja puoluerajat ylittävä sivistyneistö vaalivat ideaalia, jonka keskiössä on maailmankansalainen. Toiseksi, radikaalioikeiston silmäterä on isänmaalinen patriootti. Kolmanneksi, yhdessä oikeisto (pidäkkeettä) ja vasemmisto (varauksin) kannattavat globaalia kapitalismia. Ja, neljänneksi, talousoikeisto viljelee avointa kuurupiiloa omine tunnettuine tavoitteineen.
Ilmankos Petteri Orpon hallitus on ollut myrskynsilmässä. Syksyllä se saattaa olla myrskyn keskellä.
Kysyin joskus enoltani Matilta, miten menee, hän vastasi, että hyvin menee, kun ei vertaa.
Kapitalismin muuan ydinmekanismeista on panna ihmiset – vertaamaan. Kapitalismi yleensä ja vertaaminen erikseen ovat nähdäkseni synnyttäneet länsimaissa vinhasti kasvavan radikaalioikeiston, jonka piirissä eriasteinen rasismi kukkii.
Vähemmän menestyneiden valkoisten länsimaisten ihmisten on vaikea hyväksyä ja myöntää, että he ovat jääneet kakkoseksi enemmän kunnostautuneille valkoisille länsimaisille ihmisille. Mittareina toimivat muun muassa statusta tuottavat työpaikka, valta, tulot, omaisuus, elämäntyyli, sosiaalinen asema ja vapauden määrä kaikkinaisiin valintoihin.
Ollaan radikaalioikeiston synnyn perussyiden vaiheilla.
”Tappion” kärsinyt valkoinen länsimainen ihminen ei voi eikä edes ylety lyömään ylöspäin kilpailun ja vertailun ”voittanutta” valkoihoista länsimaista ihmistä. Sen sijaan ”hävinneen” on perustettava itselleen ja kaltaisilleen höyhensarja, jossa kilpailla, koska elämän raskassarja osoittautui liian kovaksi pärjätä.
