Politiikkaan ei hevillä kannata lähteä sitoutumattomana, sillä sellaisista ei moni pidä. Puolueiden ulkopuolinen ehdokas parkkeeraa aina jonkun toisen tontille, eikä Mika Aaltola suututa pelkästään yhtä vakipaikan haltijaa.
Presidenttiehdokas Aaltola varmasti saa tuntea hyytävän vastaanoton usealtakin suunnalta.
Hänen poliittisista linjauksistaan tiedetään sen verran vähän, että kokeneiden politiikan tutkijoiden on ollut vaikea asemoida tulokasta poliittiselle kartalle. Se tarkoittaa, että Aaltola on toistaiseksi toiveiden tynnyri, jonka miellyttävään ulkomuotoon jokainen saa kuvitella haluamansa sisällön.
Presidentinvaaleihin lähdöstä Luumäen ulkopolitiikkaseminaarin päätteeksi kertoessaan Aaltola otti kauniita isänmaallisia kantoja. Hän vältti visusti ryhtymästä yhdenkään puolueen päällekkäiskuvaksi tai pelkästään kansainväliseksi suomalaiseksi. Hän korosti Suomen elävän murrosaikoja, jolloin tarvitaan uutta.
Se tarkoittaa, että Aaltola pyrkii rohmuamaan ääniä lähes kaikilta suunnilta ja kaikilta vastaehdokkailtaan. Politiikan logiikalla se tietää hankalia aikoja. Melkein kaikkien poliittisten leirien ihmiset alkavat viimeistään nyt nähdä Aaltolassa mörön ja ulkopuolisen pyrkyrin, jonka olisi pitänyt pysyä lestissään.
Mika Aaltola on Ulkopoliittisen instituutin johtajana kohdannut monta merkittävää ulkopoliittista päättäjää.
