Presidentti Sauli Niinistön tiistaista puhetta suurlähettiläspäivillä ei ehkä kannata luonnehtia hänen ulkopoliittiseksi testamentikseen, mutta painokas analyysi maailmantilanteesta ja Suomen asemasta maailmassa se joka tapauksessa oli.
Jos puheen viestiä purkaa tavallisen suomalaisen näkökulmasta, yksi ydinajatuksista löytyy puheenvuoron lopulta: Suomen ensimmäinen ja tärkein puolustuslinja sijaitsee kansalaisten korvien välissä.
Venäjän suunnasta on presidentin mukaan informaatiosodan ohella varauduttava ”moneen muuhun ilkeyteen”. Puheen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa hän arveli, että nämä ovat tulossa viiveellä.
Ajatusta muiden ilkeyksien tulosta tukee se, että Venäjän informaatiovaikuttaminen puree suomalaisiin kehnosti. Vaikkapa entisen presidentin Dmitri Medvedevin tviitit hipovat suomalaisnäkökulmasta säälittävän rajoja. Suomen eduskuntapuolueisiin Venäjällä ei ole minkäänlaista otetta.
Venäjän turvallisuus-, juonittelu- ja propagandakoneistot ovat kuitenkin niin massiiviset, että varautuminen on viisautta.
Samaan aikaan suurlähettiläspäivien kanssa Etelä-Afrikassa on koolla Brics-maiden kokous, jossa maailman tämänhetkistä poliittista ja taloudellista voimatasapainoa halutaan rakentaa uuteen malliin. Bricsin keskeisiä maita ovat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka, joiden alueella on asuu neljäsosa maapallon kansalaisista. Bricsin tavoitteena on haastaa Yhdysvaltojen ja lännen mahtiasemia.
Ryhmittymällä on myös imua. Sen jäseniksi pyrkii nyt joukko uusia maita kuten Venezuela, Kuuba ja Saudi-Arabia. Minään demokratian majakkana järjestöä ei voi nyt pitää, ja tuskin tulevaisuudessakaan.
Niinistön arvion mukaan käynnissä on nyt kamppailu kansakuntien sieluista. Ehkä täsmällisempää olisi sanoa, että kansakuntia enemmän vetoa ainakin Bricsiin kokevat autoritaariset johtajat.
