Helsingin yliopisto putosi maailman yliopistoja vertailevalla Shanghain listalla sadan parhaan joukosta.
Asiasta uutisoivat muun muassa Helsingin Sanomat ja Yle, ja keskustelua on riittänyt.
Median seuraamat yliopistorankingit mittaavat sitä, mitä on helpointa mitata, ja ne perustuvat yksioikoiseen näkemykseen tieteestä, sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen.
Millä mielellä hän on seurannut tuoretta keskustelua?
– On jännä, että ne otetaan aika vakavasti, vaikka rankingit on ensisijaisesti suunnattu medialle ja suurelle yleisölle. Ne tekevät tieteestä urheilun kaltaista toimintaa, eräänlaista tiedeviihdettä.
Rankingeilla on silti vaikutuksia. Korkeakoulutuksen markkinat ovat globaalit, ja opiskelijat tai heidän vanhempansa voivat rankingien perusteella päättää, mihin mennä, Väliverronen sanoo.
– Mutta vaikutukset syntyvät siitä, että rankingit otetaan vakavasti ja yliopistot ja eri laitokset käyttävät niitä markkinoinnissa. Riskinä on, että aletaan elää ikään kuin rankingien mukaisesti ja tehdään asioita, mistä rankingit palkitsevat.
Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen puolestaan sanoo, että esimerkiksi Shanghain listalla painottuvat hyvin vahvasti luonnontieteet, eli painavaa on se, mitä Naturessa tai Sciencessa julkaistaan.
Julkaisujen määrää seurataan jo valmiiksi tiiviisti, ja rankingit vinouttavat julkaisutoiminnan merkittävyyttä vielä lisää luonnontieteelliseen suuntaan, Ryynänen-Karjalainen sanoo. Toisilla tieteenaloilla sekä julkaisutahti että siteerauskulttuuri voivat olla tyystin toisenlaiset kuin luonnontieteissä.
– Todellisuus sekä kansallisesti että kansainvälisesti on erilainen kuin mitä rankingit mittaavat. Suomessa on vahvoja monitieteellisiä yliopistoja, joilla on humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.
Opiskelijoita Helsingin yliopiston kirjastossa. Arkistokuva.
Kuva: Joel Maisalmi
Julkaisukieli vaikuttaa
Rankingeissa englanninkielisillä julkaisuilla on ylivalta. Ryynänen-Karjalaisen mukaan Suomessa julkaistaan paljon englanniksi, mutta ymmärrettävästi joillakin aloilla, kuten juridiikassa, suomi ja ruotsi jylläävät.
– Sitten on paljon maita, Euroopassakin esimerkiksi Puola, jossa julkaistaan vain puolaksi riippumatta tieteenalasta.
Ryynänen-Karjalainen muistuttaa, että tieteen tehtävä on myös pitää huolta sivistyksestä ja demokratiasta ja jakaa tietoa päättäjille ja laajemmin yhteiskuntaan. Samalla kansainvälisessä kilpailussa englanti on välttämätön ehto.
– Meillä on lisätty englanninkielisiä koulutusohjelmia, mutta samaan aikaan tutkijakoulutukseen tulevat ihmiset pitäisi integroida suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen kehittämiseen niin, että he oppisivat suomen tai ruotsin kielen.
Miten ulkomaalaiset tutkijat saataisiin paremmin mukaan toisaalta tutkija- ja tiedeyhteisöön ja toisaalta katsomaan yhteiskuntaan laajemmin kuin tutkimusryhmänsä kautta? Tällaisia asioita pienten kielialueiden yliopistot joutuvat miettimään, eikä miettiminen näy rankingeissa.
Rankingit ovat bisnestä
Ryynänen-Karjalainen on myös Itä-Suomen yliopiston hallituksen puheenjohtaja.
– Se hattu päässä sitä aina vähän miettii, että tässä valtakunnassa on muitakin yliopistoja kuin Helsingin yliopisto.
Hän muistuttaa, että jos rankingeja seurataan, voisi myös mainita, että Turun ja Itä-Suomen yliopistojen sijat nousivat uusimmalla Shanghain listalla.
Itä-Suomen yliopiston strategiassa oli noin kymmenen vuotta sitten kirjaus, että sen tavoitteena on olla yliopistorankingin 200 parhaan joukossa.
– Se pyöri siellä jonkin aikaa ennen kuin todettiin, että tämä ei ole ihan se järkevin tapa yliopiston toiminnan kehittämisen kannalta tuijottaa yhtä lukua. Sen sijaan kannattaa katsoa mahdollisimman monipuolisesti erilaisia indikaattoreita ja mitä eri toimintaympäristöissä tapahtuu.
Monilla eri indikaattoreilla ei kuitenkaan saa hyviä otsikoita eikä helppoa brändäystä. Yliopistorankingeista ehkä monipuolisin on CWTS Leiden, mutta todennäköisesti siksi se on vähän tunnettu.
Rankingien ongelma on, ettei dataa tai laskentatapoja kunnolla avata, jolloin juurisyihin ei pääse kiinni, Ryynänen-Karjalainen sanoo. Lisäksi ainakin osa rankingeista on maineriippuvaisia, eli hyvä maine edesauttaa jo valmiiksi hyvää sijaa rankingissa, mikä entisestään auttaa maineeseen.
– On ihan selvää, miksi asioita ei avata. Niitä ei avata, koska rankingit ovat bisnestä. Halutaanko, että bisnes ohjaa meidän toimintaamme? Ei haluta.
Väliverrosen mukaan rankingit ovat konsulttibisnestä.
– Huomiotalous on ruokkinut sitä vahvasti. Sama näkyy vaikuttavuusarvioinneissa. Toisinaan näkyy raportteja, että se ja se tuottaa jokaisen sijoitetun euron takaisin viisinkertaisesti. Eri laitokset tilaavat näitä. Ekonomistit lähinnä naureskelevat niille.
Rankingit ja vaikuttavuusarvioinnit ovat yksi tapa perustella toiminnan tärkeyttä, vaikka lopulta ne lihottavat ehkä enemmän konsulttitoimistojen kukkaroita, Väliverronen sanoo.
– Yliopistot ja koulutus ovat vaikeasti arvioitavia. Mikä niiden tuotos oikein on? Mikä on parasta tiedettä? Näihin yritetään sitten kehittää yksinkertaisia mittareita ja panna numeroita peräkkäin. Uskotaan numeroiden magiaan.
Myös muulla kuin tutkimuksella on väliä
Rankingeja on niiden lyhyen eli noin 20 vuoden historian aikana kritisoitu paljon, Väliverronen muistuttaa. Shanghain listalla painotetaan valtavasti Nobel-palkintoja ja Fieldsin mitaleita, niiden paino rankingissa on 30 prosenttia.
Yksittäisten palkintojen suuri merkitys listalla kertoo Väliverrosen mukaan paljon siitä, miten rankingit tehdään: ne ovat päätöksiä siitä, mikä yleisesti ajatellaan arvokkaimmaksi ja toisaalta mitä on yksinkertaista mitata.
Rankingit kertovat silti Väliverrosen mielestä varsin luotettavasti jostain, varsinkin jos korkeakoulu putoaa tai nousee niillä pitempiaikaisesti.
– Mutta suurin ongelma on, että jos niiden perusteella valitsee opiskelupaikkaa, rankingit eivät ehkä ota huomioon, mistä kullekin opiskelijalle löytyy paras paikka opiskella. Onko se rankingmenestyjä vai kuitenkin jokin muu?
Väliverrosen mukaan rankingit voivat synnyttää vääränlaisia oletuksia, koska ne perustuvat tutkimusmittareihin ja vain vähän jos ollenkaan opetukseen, opiskelun toimivuuteen ja tyytyväisyyteen.
Samaa sanoo Ryynänen-Karjalainen. Rankingit tuottavat jotain hyödyllistä tietoa, mutta siihen pitää suhtautua kriittisesti.
– On ihan hyvä nähdä, missä kukakin näillä listoilla on. Ja hyvää sijoitusta voi käyttää brändäykseen, mutta ne ovat ihan muut asiat, millä on todella merkitystä.
Ryynänen-Karjalainen antaa esimerkiksi kuvitteellisen nuoren ulkomailta, joka katsoo, missä hyvät yliopistot ovat, että minne sitä lähtisi opiskelemaan. Hän varmasti katsoo rankingeja, mutta ei yliopistojen markkinointi voi perustua niihin.
– Meidän täytyy keskittyä siihen, miksi yliopistot ovat olemassa ja mikä niiden tehtävä on. Sitä pohtiessa hyödynnetään kaikkea mahdollista tietoa, ja rankingit ovat siinä yksi osa. Mutta häntä ei voi heiluttaa koiraa.
Ryynänen-Karjalaisen mielestä Suomella on monin tavoin hyvä maine, mutta täällä ei osata tuoda todella tärkeitä asioita kunnolla esiin.
– Täällä on turvallista ja hyvä, demokraattinen yhteiskunta. Jonain päivänä ne ovat merkityksellisiä tai saattavat olla jo nyt, kun nuoret valitsevat, minne lähteä opiskelemaan tai tutkija miettii, mihin lähteä tutkimaan.
Julkisuus on valuutta
Häntä kuitenkin toisinaan heiluttaa koiraa, sanoo Väliverronen. Tekemistä toisinaan muokataan suuntaan, josta rankingit palkitsevat.
– Julkisuus on keskeinen valuutta ja sitä hyödynnetään huomiotaloudessa. Ongelma on, jos yliopisto käyttää markkinoinnissa samoja keinoja kuin yritys minkä tahansa tuotteen markkinoinnissa. Ne saattavat olla ristiriidassa yliopiston tehtävien ja perusarvojen kanssa.
Rankingit voivat päätyä ohjaamaan myös tiede- ja korkeakoulupolitiikkaa. Kun tietyt yhdysvaltalaiset eliittiyliopistot menestyvät aina, niiden täytyy tehdä jotain oikein, otetaanpa mallia, ajatuskulku menee. Väliverrosen mukaan tätä tapahtuu paljon.
– Yliopistot myös herkästi palkitsevat julkkiksiksi nousseita tutkijoita, ja toisaalta kutsuvat kunniatohtoreiksi tai juhlapuhujiksi eri alojen julkkiksia. Näin houkutellaan lahjoittajia.
Yhdysvalloissa yliopistot nostavat mannekiineikseen nykyisin myös urheilijoita ja viihdejulkkiksia, joilla on vain julkisuusarvonsa.
Vähemmän kotimaista kilpailua?
Mihin suomalaisten yliopistojen sitten pitäisi itseään verrata?
– Kansainväliseen kenttään, mutta kehitys kulkee eteenpäin kansainvälisten verkostojen ja yhteistyökumppaneiden kautta. Isoissa tutkimushankkeissa tällaiset ovat arkipäivää ja esimerkiksi Ranskan presidentti (Emmanuel) Macron on ollut kannustamassa ja vaatimassa näihin lisää EU-tason rahoitusta, Ryynänen-Karjalainen sanoo.
Yhteistyön ja yhdessä tekemisen kautta saadaan vuorovaikutusta ja reflektiota omaan tekemiseen.
– Suomessa katsotaan ehkä liikaa, miten pärjäämme keskenämme, kun olisi parempi purkaa kotimaista kilpailuasetelmaa ja panostaa yhdessä kansainväliseen yhteistyöhön.
Väliverronen muistuttaa, että rankingit ovat nollasummapeliä. Vaikka joku parantaisi, toinen voi parantaa vielä enemmän, jolloin sijoitus voi pudota.
– Yliopistotyö on pitkäjänteistä ja viime kädessä tieteen edistyminen perustuu parhaiten tutkimuksen vapauteen ja autonomiaan. Se saattaa ohessa tuottaa merkittäviä keksintöjä, mutta liian lyhytjänteisesti ei kannata ajatella.
Jos Helsingin yliopiston rankingluisu toimii päättäjille herätyshuutona, että rahoitus vaatii muutosta, se on kummankin haastateltavan mielestä aivan hyvä asia.
– Jos rahoitusleikkausten vaikutukset konkretisoituvat näin ja ohjaavat päättäjiä oikeaan suuntaan, niin that’s fine. Kentällä tämä asia on kuitenkin tiedetty koko ajan, Ryynänen-Karjalainen sanoo.
