2. joulukuuta 2001 kolme miestä lähti kuorma-autolla keräämään polttopuita noin 50 kilometrin päähän kotikylästään Liasta, joka on reilut 300 kilometriä Georgian pääkaupungista Tbilisistä luoteeseen.
Myöhään iltapäivällä he löysivät polulta kaksi outoa metallista sylinteriä. Ne olivat pieniä, noin 10 x 15 senttiä kooltaan, mutta hyvin painavia. Lumi oli sulanut niiden ympäriltä metrin matkalta ja maa höyrysi.
Yksi miehistä nosti sylinteriä, mutta pudotti sen välittömästi. Se oli kuuma.
LUE MYÖS:
Aurinko oli painumassa mailleen ja miehet muuttivat suunnitelmiaan. He päättivät yöpyä metsässä ja käyttää löytyneitä kanistereita lämmittiminään.
Se oli suuri virhe.
Kanisterit sairastuttivat miehet
Miehet kantoivat kaksia sylinteriä suojaisan kiven taakse – rautalangalla, koska ne olivat polttavan kuumia – ja tekivät siihen leirinsä. He söivät eväitä ja naukkailivat vähän vodkaa.
Muutaman tunnin kuluttua he alkoivat voida pahoin ja oksennella. Miehet arvelivat sen johtuvan vodkasta, vaikka sitä olikin nautittu hyvin kohtuullisesti. He nukkuivat kanisterit lähellä selkiään lämmitelläkseen.
Yö oli tuskainen, ja oksentelu oli jatkunut. Seuraavana aamuna he ajoivat kotiinsa uupuneina ja mukanaan vain puolet suunnitelluista polttopuista. Kanisterit he onnekseen jättivät metsään.
Oireet jatkuivat. Yksi miehistä kävi lääkärissäkin, mutta ei maininnut mitään oudoista kanistereista. Lääkäri oletti hänen olevan humalassa.
LUE MYÖS:
Viikon päästä miehille tuli turvotusta ja kivuliaita rakkuloita selkään. Lopulta kolmen viikon kuluttua he hakeutuivat sairaalaan, jossa todettiin akuutti säteilysairaus.
Miehille tehtiin muun muassa useita ihonsiirtoja. Lopulta kaksi heistä selvisi, mutta yksi kuoli säteilyvammojen seurauksena. Toinen selvinneistä joutui olemaan sairaalassa yli vuoden ja pääsi kotiin lopulta vasta maaliskuussa 2003.
Menehtynyt mies kärsi pisimpään: hänen selässään ollut haavauma ei suostunut paranemaan, ja tuberkuloosi vaikeutti hänen hoitoaan. Hän kuoli lopulta toukokuussa 2004, 893 päivää kohtalokkaan metsäretken jälkeen.
Tapaus tunnetaan Lian radiologisena onnettomuutena, josta muun muassa kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on julkaissut raportin.
Termosähkögeneraattorin osia
Miesten metsästä löytämänsä kuumat sylinterit olivat strontium-90:n hajoamiseen perustuvien generaattoreiden sydämiä. Radioisotooppisia termosähkögeneraattoreita (RTG) käytettiin muun muassa satelliittien voimanlähteinä, mutta myös syrjäisillä sääasemilla, majakoilla ja viestikeskuksissa.
Tällä alueella generaattoreita oli käytetty asumattomilla alueilla olevien radiolinkkien voimanlähteenä. Alueella oli ollut kahdeksan vuonna 1983 valmistettua radiolinkkiä, jotka toimivat yhteytenä Engurin padon ja rakenteilla olevan Hudonin padon välillä.
Neuvostoliiton hajoamisen lähestyessä Hudonin padon rakennustyöt jäivät kesken. Georgia itsenäistyi vuonna 1991, ja Neuvostoliiton hajottua lukuisia generaattoreita jäi heitteille erämaahan.
Kaksi alueen radiolinkeistä löytyi ja purettiin vuonna 1998, kaksi lisää vuonna 1999. Nämä generaattorit eivät aiheuttaneet ongelmia, mutta vuonna 2001 kävi toisin.
LUE MYÖS:
RTG toimii niin, että radioaktiivisen hajoamisen synnyttämä lämpö muutetaan sähköenergiaksi.
Neuvostoliitto sijoitti tällaisia generaattoreita syrjäisille alueille yli 2 500, kirjoittaa Jalopnik-julkaisu. Useat niistä jäivät heitteille Neuvostoliiton hajottua.
Metallien ryöstelijät ottivat monista niistä irti mitä saivat, mutta kuumat säteilylähteet hylättiin usein luontoon. Juuri tällaiset oli epäonninen metsurikolmikkokin löytänyt. Miesten löytämät sylinterit todettiin äärimmäisen hyvin rakennetuiksi: ne olivat säilyneet erämaassa ehjinä yli vuosikymmenen vuotamatta ympäristöönsä. Ne olivat siis vaarallisia ainoastaan säteilynsä vuoksi.
Kahdeksasta alueella olleesta radiolinkin sydämestä kaksi on edelleen kateissa.
Valmistettiin Virossa
Yleisin käytössä ollut generaattori oli Narvassa, Viron neuvostotasavallassa valmistettu Beta-M. Voimanlähteenä oli juuri strontium-90, joka on strontiumin radioaktiivinen isotooppi.
Sitä syntyy esimerkiksi ydinvoimalaitosten fissioreaktoreissa. Sen puoliintumisaika on 28,8 vuotta. Strontium-90 on halpaa, koska se on periaatteessa jätettä.
Beta-M oli sähköntuotoltaan vaatimaton. Lämpöä strontium-90:n hajoaminen tuotti noin 250 wattia, mutta sähköksi siitä saatiin muutettua vain 10-20 wattia.