:watermark(https://lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2019/12/03/2019.12.03.06.02.17_Watermark_lounais_lappi_175px.png,50,0,0)/https%3A//lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2024/04/22/2024.04.22.11.34.17_muuttolinnut-huhtikuu-2.jpg?w=640&ssl=1)
Luonto
Hanhet, joutsenet ja kurjet ovat sulassa sovussa Liakan pellolla.
Kuva: Juhani Jaakkola
Huhtikuun loppupuoli on Meri-Lapissa yleensä kevään vilkkainta lintujen muuttoaikaa. Täysin lamassa muutto ei kuitenkaan ole ollut.
Kauppareissuilla ja teillä ja turuilla liikkuessani olen viime aikoina aina silloin tällöin kuullut ihmisten puhuvan takatalvesta. Tämä on ymmärrettävää, kun ihan viime päiviin asti on riittänyt lumitöitä ja paksuissa pakkastamineissa liikkuvia kansalaisia. Sääasiat ovat aina kuuluneet mieluisimpiin puheenaiheisiin.
Asiallisesti ottaen Meri-Lapissa ei ole vielä koettu takatalvea, koska takatalvi vaatisi puheen pohjaksi jo pätkän koettua termistä kevättä, eli ajanjaksoa, jolloin kevät on päässyt hyvään vauhtiin. Lämpötiloilla mitaten termiseen kevään määrittelyyn tarvitaan tilannetta jolloin vuorokauden keskilämpötila on toistuvasti plus nollan yläpuolella, mutta alle + 10 asteen.
Meri-Lapin tämän kevään muutamat plus-asteiset päivät eivät riitä termisen kevään ”tarpeisiin”, joten takatalvikaan ei ole päässyt kiusaamaan. Varmimmin alueellamme vierailee takatalvi toukokuun puolella, joskus jopa kesäkuun alussa.
Merihanhet ovat tavallisia vieraita Tornion peltolakeuksilla, jotka ovat hanhille mieluisia ruokailupaikkoja.
Kuva: Juhani Jaakkola
Muuttolinnut reagoivat varsinaiseen takatalveen vaihtelevasti. Eniten siitä tuntuvat kärsivän hyönteissyöjät ja toukokuun lumisateissa jo munapesissään värjöttelevät kertut sekä muut loppukeväällä kotiutuvat lintulajit – samoin kahlaajat ja aluskasvillisuuden suojassa muniaan hautovat metsäkanalinnut.
Kuitenkin Meri-Lapin lintuharrastajien havaintojen mukaan linnut sietävät kohtalaisen hyvin lyhytkestoisia takatalvia (yöpakkasia ja päivittäisiä lumi- ja räntäkuuroja). Joskus loppukevään rajut säähäiriöt saattavat kestää jopa parikin viikkoa; näin pitkä piina tuo etenkin herkimmille lajeille tappioita.
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin loppukevään takatalveen liittyy. Rajut kylmänpurkaukset nimittäin pysäyttävät monia arktisia lintulajeja Perämeren pohjukkaan. Näitä ovat muiden muassa punakuirit, isosirrit, jänkäsirriäiset, suosirrit ja kihut. Mainitut linnut huitelevat korkeapaineisina loppukevään iltoina iloisesti korkeuksissa Meri-Lapin rannikon yli koilliseen ja pohjoiseen.
Oma lukunsa ovat hyvin kylmät keväät, jolloin terminen kevät on päässyt pohjoisessa alkamaan vasta toukokuun puolella. Havaintojeni mukaan erityisen kylmä kevät oli 1968, jolloin esimerkiksi töyhtöhyyppiä kuoli Meri-Lapin alueella satamäärin. Hyypät kuolivat nälkään, kun napakoiden päiväpakkasten vuoksi linnuille ei paljastunut ruuan etsintään välttämättömiä pälvipaikkoja.
Kuluvaa kevättä on leimannut monien lintulajien vähäisyys. Se johtunee pääosin kylmistä ilmavirtauksista. Lintuja on kyllä tullut normaaliin tapaan etelärannikolle, mutta nähtävästi pääjoukot odottelevat vielä suotuisempia säitä pohjoiseen suuntautuville jatkolennoille. Vähälukuisia ovat olleet metsähanhet, sinisuohaukat, piekanat, kuovit, kiurut, rastaat ja järripeipot. Veikkaanpa, että pääjoukkojen rynnistys alkaa huhtikuun lopulla.
