Urheiluareena.
Suomalaisen urheilun tila on herättänyt huolta erityisesti mitalittomien Pariisin olympiakisojen jälkeen. Yhtenä syynä pidetään nuorten lahjakkuuksien vähäisyyttä. Suomessa keskitytään yhden lajin harjoitteluun liian varhain.
Viikon väite: Suomessa erikoistutaan yhteen lajiin liian aikaisin
Sini Häkkinen
Turun liikuntalautakunnan
puheenjohtaja (kok), entinen
maajoukkuetason lentopalloilija
Kyllä. Tutkimukset puhuvat monipuolisuuden puolesta: urheiluharrastus lopetetaan aikaisemmin, jos yhteen lajiin erikoistutaan varhain. Yksipuolinen harjoittelu voi myös johtaa rasitusvammoihin. Samalla menetetään lahjakkuuksia.
Isomman joukon liikunnallinen kasvattaminen voisi johtaa parempiin lopputuloksiin, kun potentiaaliset lahjakkuudet löydetään urheilun pariin. Monipuolisuus liikkuminen takaa sen, että lapsen perusliikuntataidot kehittyvät.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Yhteistyö eri lajien välillä on lisääntynyt, mikä on hyvä suunta. Luontaiselle nujuamiselle tulisi antaa mahdollisimman pitkään sijaa niin urheiluseuraharjoittelussa kuin omaehtoisessa liikkumisessakin.
Päivi Granholm
Urheilupsykologi, asiantuntijatiimin vastaava Turun Seudun Urheiluakatemiassa
Kyllä.
Selvitykset aikaisempien olympiamenestyjien poluista kertovat, että monilajisuus ennustaa parempaa menestystä kuin varhainen erikoistuminen.
Monipuolinen harrastaminen mahdollistaa itselle mieluisan lajin ja porukan löytämisen, mikä vahvistaa motivaatiota urheilua kohtaan ja vähentää urheilu-uupumusta. Monipuolinen liike puolestaan tuo erilaisia ärsykkeitä ja lisää terveitä harjoittelupäiviä, ja nämä yhdessä ennakoivat pidempää urheilu-uraa. Nykyinen kehityssuunta kuitenkin korostaa varhaista erikoistumista. Harva seura mahdollistaa kilpailemista useassa lajissa, ja korkeiksi kohonneet harrastusmaksut vaikuttavat valintoihin.
Jaakko Haltia
Urheilujohtamisen lehtori Turun amk:ssa, Loimaan alueen lentopalloaktiivi
Ei keskitytä liian varhain. Huipulle on monta tietä. Osa kehittyy varhain, osa vasta myöhemmin, oli kyseessä henkinen tai fyysinen lahjakkuus. Joillekin varhainen keskittyminen sopii, toisille ei. Kaikista ei tule huippuja, vaikka kuinka harjoittelisi, mutta ilman harjoittelua ei ainakaan pääse huipulle. Aikaisen erikoistumisen kritiikki on loukkaantumisherkkyydessä ja kyllästymisessä. Kaikkein tärkeintä olisi saada pidettyä nuoret seuroissa mukana ja turvata mahdollisuus kehittyä rauhassa. Liian aikainen lopettaminen on suurin riski. Usko täydelliseen kontrolliin on harhaa.
