Hollolan Mieskuoro juhlistaa 50-vuotista eloaan konsertein Hollolassa, Hämeenkoskella ja Asikkalassa. Laulajatkin tulevat noilta seuduin. Itsenäisten mieskuorojen miehistöt ovat käyneet niin kapeiksi, että Hollolan, Hämeenkosken ja Asikkalan mieskuorolaiset yhdistivät voimansa jo joitakin vuosia sitten.
– Hollolassa meitä on 12 miestä, mutta kun pannaan kolme kuoroa yhteen, koossa on noin 30 miehen porukka. Sitä voi jo kuoroksi sanoa, perustelee Hollolan Mieskuoron sihteerinä toistakymmentä vuotta toiminut Erkki Korteniemi, 82.
Hollolassa ja Hämeenkoskella on Mieskuoro. Asikkalan mieskuoro on Vääksyn Laulu-Veikot.
– Yhteistoiminta mahdollistaa hyvien konserttien järjestämisen. Kuoroilla on yhteinen johtaja, Simo Taipalus. Kuorot harjoittelevat omissa nurkissaan, mutta ennen konsertteja pidetään yhteisharjoituksia, Korteniemi kertoo.
Juhlakonsertin otsikko on Poijat ne raitilla 50 v. Lauluja vuosien varrelta. Ensimmäinen puoliaika käynnistyy Georg Malmsténin reippaalla Sinitakkien marssilla ja päättyy Sam Sihvon säveltämään sikermään elokuvasta Jääkärin morsian. Sihvon näytelmä ja siihen perustuva elokuva joutuvat sotien jälkeen neuvostovastaisina pannaan lähes 40 vuodeksi.
Korteniemi sanoo, että sota-ajan laulut olivat jo tippumassa kuorojen ohjelmistosta, mutta jälleen niitä esitetään.
– Ne ovat ajankohtaisia taas. Sellaiseksi on maailma on mennyt.
Nuoria ei laji kiinnosta.
Toinen puoliaika alkaa kahdella sooloesityksellä. Niiden jälkeen kuultavat kuorolaulut kertovat tarinan kuvitteellisen kuorolaisen ja neitokaisen ihastumisesta suhteen onnettomaan loppuun saakka.
Viimeiseen numeroon, Finlandia-hymniin, yhtyvät nykyisten lisäksi entiset kuorolaulajat. Näin tehtiin myös Hollolan Mieskuoron 40-vuotiskonsertissa.
Korteniemi harmittelee, että perinteinen mieskuorotoiminta näyttää olevan katoava luonnonvara.
– Nuoria ei laji kiinnosta. Nuoret haluavat olla solisteja tai pitäisi laulaa pop-musiikkia.
Niin sen ei tarvitsisi mennä. Suomenlahden eteläpuolella asiat ovat paremmalla tolalla.
– Virossa kuoromeininki on vireää, mutta meillä mieskuorotoimintaa hiipuu. Ei se pelkästään Hollolan ongelma ole. Tilanne on sama Lahdessa, Nastolassa, Orimattilassa ja muualla.
Korteniemi kertoo, että Hollolan Mieskuoron vanhimmat aktiivit ovat syntyneet 1938 ja nuorin 1955.
– Suurin osa on syntynyt 1940-luvulla. Joka vuosi joku poistuu rivistä. On sovittu, että mennään vuosi kerrallaan niin kauan kuin homma on voimissaan.
Laulukokeen tyyppistä kynnystä kuoroon ei ole.
– Kuka tahansa mies voi tulla. Tietysti laulutaitoa toivotaan. Ennen vanhaan pidettiin laulukokeita, mutta nyt otetaan vastaan ja katsotaan kuinka pärjää.
Korteniemi korostaa, ettei kuoro ole sen kummempi harrastus kuin mikään muukaan.
– Harjoituksia pidetään kerran viikossa, 2,5 tuntia kerrallaan. Toivomus on, että jokaiseen harjoitukseen tullaan. Sen verran pitää sitoutua. Sillä ei ole väliä, mitä ihminen tekee siviilissä. Titteleillä ei ole kuorossa merkitystä.
Hollolan Mieskuoro on nykyään osa Wellamo-opistoa.
– Maksamme sinne vuosimaksun. Opisto järjestää meille harjoituspaikan ja maksaa kuoronjohtajan palkan. Toivottavasti keksivät opistolla ratkaisun, kuinka mieskuorotoiminta tulevaisuudessa jatkuu, vaikka sitä epäilenkin, Korteniemi sanoo.
Hollolan Mieskuoron 50-vuotiskonsertti 13.10. kello 14 Salpakankaan koulun Salpasalissa.
