Elinkeinoelämän suuresti kritisoima kolmen kuukauden sääntö etenee. Hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle viime viikolla.
Ehdotuksen mukaan työperusteisella oleskeluluvalla olevan pitää poistua Suomesta, jos työsuhde päättyy, eikä uutta löydy kolmen kuukauden kuluessa.
Aikaa on kuusi kuukautta erityisasiantuntijoilla, yli kaksi vuotta työperusteisella oleskeluluvalla olleilla, ylimmällä ja keskijohdolla sekä yrityksen sisällä siirtyvillä lähetetyillä asiantuntijoilla ja johdolla.
Kolmen kuukauden sääntö koskee vain työperusteisia oleskelulupia, ei pysyviä oleskelulupia, perhesiteeseen perustuvia lupia, EU-kansalaisia, opiskelijoita tai tutkijoita.
Hallituksen esityksen mukaan tämän vuoden syyskuussa Suomessa oli voimassa 51 459 työperusteista oleskelulupaa. Näistä erityisasiantuntijan oleskelulupia oli 8 106.
Työperusteisten lupien määrä on noussut merkittävästi viime vuosina. Vuosina 2017–2021 työperäisesti Suomessa oleskeli reilu 20 000 ihmistä vuosittain, joista työttömänä oli vuodessa noin 2,5 prosenttia eli noin 500 ihmistä.
Lisäksi on ihmisiä, joiden työsuhteet päättyivät, mutta he eivät hakeutuneet työttömiksi. Työsuhteita päättyi noin kymmenellä prosentilla vuosittain.
Suomessa työttömyysasteen trendiluku oli syyskuussa 8,4 prosenttia. Työperäisesti Suomessa oleskelevien työttömyys on siis huomattavasti suomalaisia pienempää. Silti työttömyysjaksot kestivät yli usein yli kolme ja yli kuusi kuukautta.
Elinkeinoelämä on alusta asti suhtautunut hyvin kriittisesti esitykseen, koska se vähentää Suomen houkuttelevuutta ja heikentää maakuvaa aikana, jolloin tarvitsemme yhä enemmän työperäistä maahanmuuttoa.
Ongelmana pidetään kolmen ja kuuden kuukauden rajoja, jotka ovat liian kireät. Rekrytointiprosessit ovat nykyään pitkiä useine haastattelukierroksineen ja psykologisine testeineen. Toki Suomessa olisi syytä nopeuttaa rekrytointeja, mutta sitä ei voi lailla säätää.
Tanskassa ja Norjassa vastaava aikaraja on kuusi kuukautta. On selvää, että kun ulkomailta tuleva työntekijä vertaa Pohjoismaita keskenään, tällaisia asioilla on merkitystä. EU-tasolla aikarajan eli niin sanotun suoja-ajan vähimmäisajaksi on säädetty kolme kuukautta, mutta se saa olla pidempi.
Kolmen kuukauden säännön on määrä tulla voimaan huhtikuussa. Hallituksen esityksessä arvioidaan esityksen vaikutuksia: työntekijöiden neuvotteluasema voi heiketä, kun he joutuvat hyväksymään vähemmän toivottuja työpaikkoja pysyäkseen maassa. Toisaalta työnantajat voivat kokea lisääntyvää painetta pitää yllä työsuhteita ulkomaisiin työntekijöihin.
Työnantajille tulee jatkossa ilmoitusvelvollisuus sanktion uhalla, kun työsuhde loppuu. Se lisää taakkaa etenkin pk-yrityksille, joilla resurssit ovat muutenkin pienemmät.
Hyvänä puolena on, että ulkomaalainen työtön voisi hakea töitä pula-aloilta. Ongelma on, että ne ovat pääasiassa sosiaali- ja terveysalojen ammatteja, joihin ei oteta ketä tahansa ilman pätevyyttä.
Hyvänä puolena voidaan pitää myös sitä, että työntekijän oikeus olla maassa saa selkeämmät aikarajat. Hyöty on kuitenkin pieni, koska aikarajat ovat lyhyet.
Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää voida keskustella avoimesti, mutta sopii kysyä, mikä hyöty lakiesityksellä saadaan? Ketä varten se on tehty? Suomi tarvitsee lisää, ei vähemmän työperäistä maahanmuuttoa.
”Maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää voida keskustella avoimesti, mutta sopii kysyä, mikä hyöty lakiesityksellä saadaan? Ketä varten se on tehty? Suomi tarvitsee lisää, ei vähemmän työperäistä maahanmuuttoa.”