Ensi kevään puoliväliriihestä puhutaan kasvuriihenä. Hallitus pyrkii löytämään keinoja paitsi talouskasvun myös kotimaisen omistajuuden vahvistamiseksi.
Yhtenä konkreettisen keinona esiin on noussut maksuhetkellä veroista vapautettuihin tuottoihin oikeuttavan pörssiomistuksen alarajan laskeminen noteeraamattomille yhtiöille.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen kertoi esittäneensä jo hallitusneuvotteluissa, että alarajaa laskettaisiin merkittävästi kymmenestä prosentista avaamatta, mitä merkittävästi tarkoittaisi. (KL 28.10.)
Myös RKP esittää asiaa omissa kasvutoimissaan. Tämä tukisi hallituspuolueiden mukaan muun muassa sitä, että Helsingin pörssiin, jossa valtiolla on edelleen suuri omistusrooli, saataisiin uusia suomalaisia pienankkuriomistajia.
Kymmenen prosentin raja liittyy holding-yhtiöjärjestelyyn. Holding-yhtiön kautta omistaja saa tuloja pörssinoteeratusta yhtiöstä listaamattoman yhtiön verokohtelulla ja välttyy kaksinkertaiselta verotukselta.
Jos omistus on alle kymmenen prosenttia, on niin sanotun ketjuverotuksen piirissä.
Ketjuverotuksessa maksetaan veroa kaikilla portailla – pörssiyhtiössä, holding-yhtiössä ja omistajan toimesta. Monissa maissa ketjuverotus on poistettu.
Pörssiyhtiöiden osinkojen verotus on Suomessa suhteellisen ankaraa. 85 prosenttia osingoista luetaan pääomatuloksi ja verotetaan 30 prosentin tai 34 prosentin verokannalla.
Alarajasääntö koskisi vain pientä joukkoa sijoittajia, vaikka rajaa hilattaisiinkin nykytasolta alaspäin. Keskustelussa rajan tasosta esiin on noussut Norjan-malli, jossa joku voisi jopa väittää rajan olevan nolla.
Norjassa ei ole tarvetta rajalle, koska listaamattomia ja listattuja yhtiöitä kohdellaan verotuksessa samalla tavalla. Näin vältetään Suomen-mallin sotkuisuus. Norjassa ei ole ketjuverotusta. Kun raha liikkuu yritysten välillä, se verotetaan vain kertaalleen yhteisöverolla.
Norjassa on niin sanottu RRA-malli siihen, kun raha jaetaan yrityksestä ulos osinkona. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista rate of return allowance. Vähennys lasketaan sijoituksen määrän perusteella osakekohtaisesti.
Mallin yhtenä nerokkuutena on myös se, että osinkojen ja osakkeista saatujen luovutusvoittojen verotus on yhdistetty.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos kirjoittaa tuoreessa raportissaan, että Norjan RRA-mallista voisi olla apua myös listautumiskynnyksen kanssa, koska siinä kynnystä ei muodostu.
On mahdotonta sanoa tarkalleen, mitä kasvuriihen pöytään tulee, mutta yritysten verotus on nyt selvästi yksi kuuma peruna.
Esimerkkejä toimivista malleista kannattaa hakea muista maista ja pohtia myös järjestelmää kokonaisuudessaan. Suomen järjestelmä on turhan monimutkainen, eikä täytä kaikilta osin hyvän verojärjestelmän määritelmää.