Olympialaisilla on ongelma. Harva haluaa tai edes kykenee enää järjestämään kisoja – ellei jokin muutu merkittävästi.
Oxfordin yliopiston tanskalaisprofessori Bent Flyvbjerg ja englantilaistohtori Alexander Budzier ovat vuosia perehtyneet olympialaisiin ja muihin maailman jättihankkeisiin. Heidän mukaansa olympialaisiin on pesiytynyt rahankäytöllinen ongelma, joka monesti osuu veronmaksajien maksettavaksi.
Vuoden 2016 Rio de Janeiron olympiapaikat jäivät heti kisojen jälkeen heitteille Brasilian talouden ajauduttua pahimpaan lamaansa sitten 1930-luvun. Brasilian hallitus joutui julistamaan jo kisojen alla hätätilan kattaakseen kustannukset, jotka paisuivat lopulta 352 prosenttia alkuperäisestä budjetista.
Budjetit ovat paisuneet tutkijoiden arviointijaksolta vuodesta 1960 lähtien käytännössä aina. Yleisimmin kisojen lopullinen budjetti on yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin hakuvaiheessa annettu arvio.
Taustalla on useampi haaste. Ensinnäkin projektijohdolla ei yleensä ole aiempaa kokemusta vastaavanlaisesta projektista. Toisekseen kisat käydään paikoissa, joissa vastaavaa ei ole tehty joko koskaan tai ainakaan niin pitkään aikaan, että mitään edellisistä kisoista opittua ei voi enää hyödyntää.
Lisäksi jo olympialaisten hakeminen on kilpailu, jossa hakijat helposti yliarvioivat omaa kykyään hallinnoida kustannusriskiä.
Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on pitkään kamppaillut ongelman kanssa. Agenda 2020 -uudistuksen jälkeen KOK on pyrkinyt korostamaan olympiahakuprosesseissa kustannustehokkuutta, ekologisuutta, eettisesti kestävää arvopohjaa ja läpinäkyvää hakuprosessia. Tarkoituksena on, että kisat sovitettaisiin isäntäkaupungin mahdollisuuksiin eikä päinvastoin.
#olympialaiset #urheilu #raha #talous #pariisi #pariisi2024 #uutiset #yleuutiset
: Yle, Reuters, Stella Pictures, Getty Images, AOP
