Viime päivinä opettajat ovat kauhistuneet Turussa suunnitelmia maahanmuuttajavanhempien tuomisesta kouluihin oppimaan kieltä. Kaunis ajatus taas kuten integraatiossa aikoinaan, mutta tämä kaatuu taas kuormittuneiden opettajien niskaan.
Turun päätöksenteossa on se ongelmana, että kentän ääni ei kuulu. Opettajat ovat arkoja osallistumaan politiikkaan, koska helposti maalitetaan ja leimataan rasistiksi, jos esittää kritiikkiä maahanmuuttoa kohtaan missään muodossa.
Kiitos monille opettajille, jotka ovat nyt rohkeasti nousseet vastustamaan järjettömiä hankkeita, jotka jo Helsingissä ja Espoossa on hylätty.
Itsekin innostuin aluksi ns. Espoon mallista, jossa yhdeksän maahanmuuttajaäitiä oli päässyt kouluun lastensa mukana. Sittemmin tuon kokeilun rahoitus on päättynyt.
Samantapaista toimintaa kokeiltiin myös Helsingissä, mutta Turun Sanomissa kerrottiin 6.11., että Helsingin perusopetuksen päällikkö Katriina Aaltio myönsi kokeilun aiheuttaneen kaikenlaista säätöä ja työllistäneen opettajia.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Koulun arjessa 28 vuotta toimineena voin vain kuvitella kauhulla noita säätöjä.
Turun päätöksenteossa ongelmana on se, ettei kentän ääni kuulu.
Sini Ruohonen kirjoittaa lehdessä 6.11. innostuneesti Vantaan mallista. Toivoisin nyt päättäjiä kuuntelemaan kentän ääntä. Onko opettajien nyt hoidettava vanhempienkin kotouttaminen? Tämä arvostuksen ja ymmärryksen puute on nyt pahoittanut opettajien mielet.
Koulun kriisiin paras toimenpide olisi ryhmäkokojen pienentäminen, opettajarekisteri ja mentoroinnin tuominen pakolliseksi. Nämä toimet tukevat opettajien jaksamista.
Vantaan mallissa opettajat saavat lisäkorvauksen maahanmuuttajavanhempien opettamisesta ja se on vapaaehtoista. Mistä nuo rahat Turussa nyt otettaisiin? Pelkkä ajatuskin lisää polarisoitumista. Ja sitä nyt pitäisi ehdottomasti välttää.
Järkyttävää Vantaan mallissa on se, että taakka kaatuu eniten kuormittuneille varhaiskasvatuksen opettajille, joista jo nyt on huutava pula.
Toivoisin, että Turun johtavat päättäjät osallistuisivat enemmän esimerkiksi OAJ:n järjestämiin tilaisuuksiin, jossa kuullaan kentän ääni. Olen jo useampana vuonna käynyt marraskuussa koulutusristeilyllä, jossa koulutuksen ammattilaiset varhaiskasvatuksesta yliopistoon kertovat opetuksen tilanteesta. Paikalla ovat myös luottamushenkilöt.
Korkeimmat päättäjät loistavat poissaolollaan ja tässä on nyt tulos. Usein muistellaan omia mukavia kouluaikoja 1990-luvulta, jolloin oli vielä tarkkailuluokat ja tasokurssit käytössä.
Kotouttamisesta voisivat vielä enemmän ottaa vastuuta yhdistykset. Kannustan kynnelle kykeneviä ja innostuneita ihmisiä liittymään esimerkiksi Kaveriksi maahanmuuttajanaiselle, Soroptimisteihin, Daisy Ladies – yms. toimintaan.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Se, että koulu kotouttaa kaiken muun ohella, aiheuttaa suurta vastustusta. Opettajien ja koulussa työskentelevien uupumus on nyt kaikkien ymmärrettävä ja puolustettava koulua, ei rohkaistava järjettömiin, kuormittaviin hankkeisiin, joista on jo Espoossa ja Helsingissä luovuttu.
Sari Anttila
historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon lehtori
mentori
(ps) Turku
