Mika Myllyä huhki 2. maaliskuuta 1997 Trondheimin MM-kisojen 50 kilometrin matkalla.
Kuva: Ilkka Ranta / Lehtikuva
Pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty Norjassa viidesti, mutta Trondheim on isännöinyt hiihtojuhlaa aiemmin vain kerran: 1997.
Maailma on sen jälkeen muuttunut, myös pohjoismaisissa hiihtolajeissa. Naiset ovat päässeet mukaan MM-kilpailuihin mäkihypyssä 2009 ja yhdistetyssä 2021, mutta Trondheimin säät ovat yhä oikukkaat kuin 28 vuotta sitten.
– Piti lähteä jäähtymään iltapäivällä. Jos lähtisi jo nyt, ehtisi vaikuttaa kisaan. Silloin meidän mahdollisuudet paranevat, Suomen hiihtomaajoukkueen silloinen päävalmentaja Antti Leppävuori kertoi silloin Ylelle miesten 50 kilometrin kilpailun lomassa.
”Norjalaiskeli” ei pysäyttänyt Mika Myllylää. Hän kasvatti kisojen päätöspäivänä Suomen mitalimäärän kahdeksaan, joka oli vuosikymmenen suurin saalis viisistä MM-kilpailuista. Tällä viikolla alkavissa MM-kilpailuissa maastohiihto lienee Suomen ainoa ”varma” mitalilaji, mutta 1997 menestysrintama oli leveä.
Bredesen suli
Suomi oli 1980- ja 1990-luvuilla mäkihypyn kärkimaa. Mitalittomien vuoden 1993 MM-kilpailujen ja vuoden 1994 olympialaisten jälkeen mäkimiehet palasivat palkintokorokkeelle MM-kilpailuissa Thunder Bayssa 1995.
Trondheimissa urakan avannut normaalimäen kilpailu ei pettänyt odotuksia. Avauskierroksen jälkeen kahdeksantena ollut 19-vuotias Janne Ahonen leiskautti toisella kierroksella unelmasiivun. Kärkipaikka kesti loppuun asti, kun viimeisenä hypännyt Norjan 1990-luvun paras mäkimies Espen Bredesen sortui kotiyleisön edessä ja jäi mitalitta.
Kultaa tuli myös joukkuemäessä, kun Ahonen, Mika Laitinen, Ari-Pekka Nikkola ja Jani Soininen toistivat Thunder Bayn tempun.
Teini-ikäinen Janne Ahonen hyppypuuhissa.
Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva
Mitali ilman Marja-Liisaa
Suomen naishiihto oli murrosvaiheessa 1990-luvun puolivälissä, kun nuoremman polven menestyjien lisäksi 1970-luvulta asti arvokilpailuja kiertänyt kestotähti Marja-Liisa Kirvesniemi oli lopettanut.
Suomen naishiihtäjät jäivät poikkeuksellisesti mitalitta Thunder Bayssa. MM-kilpailuissa näin oli käynyt edellisen kerran 1966.
Eikä odotuksia ollut Trondheimissakaan.
Silti Riikka Sirviö, Kati Pulkkinen, Tuulikki Pyykkönen ja Satu Salonen nappasivat yllätyspronssin 4×5 kilometrin viestistä Salosen kukistettua loppukirissä Italian supertähden Manuela Di Centan.
Kisojen hiihtokuningatar oli Venäjän Jelena Välbe, joka rohmusi kultaa kaikista viidestä naisten kilpailusta.
17 vuotta, 17. sija, 17 syytä epäonnistua
Myös yhdistetyssä oli käynnissä sukupolvenvaihdos. Edellisvuosikymmenten menestyksien jälkeen suomalaismitalisteja ei tullut, kunnes Jari Mantila väläytti hopealla Thunder Bayssa.
Samppa Lajunen voitti kauden 1996–97 päätteeksi sensaatiomaisesti maailmancupin vain 17-vuotiaana, mutta Trondheimissa hän hyytyi ladulla kärkipaikalta 17:nneksi. Toimittajat kaipailivat 17:ää syytä epäonnistumiselle.
Lajunen, Mantila, Tapio Nurmela ja henkilökohtaisessa kilpailussa parhaana suomalaisena kuudenneksi yltänyt Hannu Manninen saavuttivat joukkuehopean ja pohjustivat vuosituhannen taitteen sinivalkoista menestyskulkua.
Myllylän kultamitaliveto viidelläkympillä sai kansan hurmokseen.
Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva
Susi-Kallelle seuraaja
Myllylä saavutti pronssia kympillä, hopeaa takaa-ajossa ja hopeaa 4×10 kilometrin viestissä Harri Kirvesniemen, Jari Räsäsen ja Jari Isometsän kanssa. 50 kilometrin kilpailussa hän jätti toiseksi Norjan Erling Jevnen ja kolmanneksi Norjan Björn Dählien, joka oli kisojen hiihtokuningas kolmella kullalla, yhdellä hopealla ja yhdellä pronssilla.
Kuninkuusmatkan maailmanmestaruus oli Suomelle ensimmäinen sitten vuoden 1970.
– Kalevi Oikarainen ja kaikki aikaisemmat suomalaissankarit saavat seuraajan miehestä, joka todella ansaitsee tämän mestaruuden. Sympaattinen urheilija, joka täälläkin on voittanut uusia kannattajia itselleen, uusia kannattajia suomalaishiihdolle, Bror-Erik Wallenius tunnelmoi Ylen selostajana.
Myllylälle arvokilpailukulta oli ensimmäinen ja sai seuraa tulevina vuosina Naganon olympialaisissa ja Ramsaun MM-hiihdoissa.
Lähteenä myös fis-ski.com
