Muistitiedon kerääminen ja tallentaminen on perusteltua monestakin syystä. Sen avulla voimme turvata paikallisen ”pehmeän” historiatiedon säilymisen ja välittämisen eteenpäin.
Muistitiedon tallentamisen avulla valaisemme ja arvostamme kotikyliemme edellisten sukupolvien elämää, työtä ja harrastuksia. Saamme tietoa, miten ennen elettiin ja toimittiin.
Saamme tietoa, miten ennen elettiin.
Vanhat valokuvat, muistiinpanot tai yhdistysten pöytäkirjat toimivat oivina tietolähteinä, joiden avulla voimme avata mennyttä aikaa, lisätä historiatietoisuutta ja menneisyyden hallintaa vaikkapa kotikylistämme tai paikallisista seurojentaloista ja yhdistyksistä.
Monilla paikoilla, rakennuksilla ja kylien raiteilla on usein tapahtunut mielenkiintoisia asioita, joita olisi hyvä kirjata muistiin vaikkapa vanhemmilta tai isovanhemmilta. Olisi erityisen hyödyllistä, että esimerkiksi Päijät-Hämeen alueen kuntien seurojentalojen toimintaa koskevat vanhat valokuvat – jos niitä löytyy – tallennettaisiin huolella ja säilytettäisiin turvallisesti. Kysymys on muun muassa nuorisoseurojen-, raittiusseurojen-, palokuntien-, maamiesseurojen- ja työväentaloista. Mitä niissä tapahtui esimerkiksi itsenäisen Suomen historian murrosaikoina?
Paikallisen historiatiedon lisäämisen avulla avarramme yleissivistystä, kohennamme menneisyyden hallintaa, ymmärrämme paremmin, miten nykypäivään on tultu ja vahvistamme omaa identiteettiämme.
Professori Väinö Voionmaata mukaillen: ”Opin, valistuksen ja aatteiden maailmassa vallitsee ikuinen kevät”.
Kirjoittaja on kärköläläinen yhteiskuntatieteiden maisteri.
