Asikkalan kirkonkylän hautausmaan aidat on puhdistettu ja tervattu talkoovoimin. Aidan kunnostaminen oli tullut ajankohtaiseksi, koska jäkälä oli päässyt valloilleen.
– Tämä oli paksun sammaleen peitossa. Nyt se on puhdistettu. Jäkälä käyttää puuravinteita, eli se antaa lahosienelle kasvualustan. Sen takia tervaus ja puhdistus tehdään, se tappaa tämän lahosienen ja jäkälän kasvuston, kertoo tervausprojektia vetänyt Keijo Tervonen.
Tervonen arvioi, että puhdistettu ja tervattu aita pysyy hyvänä noin 15–20 vuotta.
Tervattavaa aitaa oli 300 metrin matkalta.
– Siinä tulee tervattavaa pintaa 600 metriä, kun kahta puolta joudutaan tervaamaan. Tervattavaa pintaa saattaa olla neliömääräisesti noin 700.
Urakkaan varattiin noin 200–220 litraa tervaa.
– Siinä käytetään ohenneaineena havupuutärpättiä. Sama raaka-aine, mänty, mistä tervakin tehdään, mutta se poltetaan vain eri vaiheessa.
Aitojen kunnostus tehtiin kokonaan talkootyönä. Mukana oli kaiken kaikkiaan noin 20 henkilöä. Projekti alkoi toukokuussa ja valmistui ennen juhannusta.
– Tämä vaatii 5–6 talkooiltaa, tunteja 25–30. Yhden illan viikossa teemme kerkiämisen mukaan. Meillä on ollut hyvä tuuri, kun olemme saaneet tähän kiitettävästi porukkaa, ja he tekevät iloisella mielellä työtä. He eivät koe sitä työnteoksi, vaan se on harrastus. Tässä näkee kättensä jälkeä, että mitä on tullut tehtyä. Se antaa vauhtia, Tervonen sanoo.
– Kysyttiin, että haluanko tulla valvomaan tätä työtä ja katsomaan, että homma toimii. Ammattini puolesta pintakäsittelen paljon, kun toimin rakennuspuolen yrittäjänä. Olen tyytyväinen, että porukka on ottanut vastaan ja olen saanut tehdä. Tämä on vanhalle miehelle mukavaa hommaa.
Tervonen on ollut työstämässä hautausmaan aitoja jo nuoresta lähtien.
– Olen ollut 16-vuotias, kun sahasin nämä aitalaudat.
– Olen Asikkalan seurakunnalle kiitollinen, että he haluavat pitää näistä kiinteistöistä hyvää huolta. Ne ovat sitten jälkipolvillekin ja seurakunnan palveluita käyttäville mukavia käyttää, kun ne ovat kunnossa. Se antaa voimaa tehdä tätä työtä.
Asikkalan seurakunta rahoitti aitojen kunnostuksen materiaalikulut.
Tervan hankkiminen on muuttunut hankalammaksi vuosien saatossa.
– Osa tervastahan on tullut itärajan takaa, sieltä ei tällä hetkellä pääse tulemaan. Kiinasta tulee jonkun verran tervaa. Näissä tällaisissa kohteissa pyritään käyttämään kotimaista vanhaa kunnon hautatervaa. Siinä on se ongelma, että nykyajan metsähoito aiheuttaa sen, että emme saa tervaskantoja. Ei saada tervaspuita, joista sitä tervaa poltetaan.
– Kotiteollisuusyhdistykset pitävät näitä varastossa, ja heillä on kanavat kotimaisiin tervanpolttajiin, Tervonen tietää.
Hautausmaalla käytettiin kotimaista tervaa.
– Vanhassa historiassahan tervanpoltto oli sellaista, että käytiin metsässä ja kuorittiin osa männyistä. Annettiin niiden tervaantua, että niistä tuli tervaspuita. Sitten ne kaadettiin. Sen jälkeen tehtiin tervahauta ja poltettiin. Se on ollut aika pitkä rituaali.
