Talvi- eli normaaliaika päättyi sunnuntain vastaisena yönä, jolloin kelloja siirrettiin tunnilla eteenpäin. Viisareita käännetään kesää kohti kaikissa EU-maissa samoina päivinä ja samaan kellonaikaan. Samanaikaisuus on tärkeää muun muassa kansainvälisen lento- ja junaliikenteen vuoksi. Talviaikaan palataan jälleen lokakuun viimeisenä sunnuntaina, jolloin viisareita käänetään tunti taaksepäin. Siirtojen ajankohdaksi on valikoitunut sunnuntain aamuyö, koska siirtelystä on silloin vähiten haittaa liikenteen vähäisyyden vuoksi.
Suomessa on noudatettu kesä- ja talviaikaa pysyvästi vuodesta 1981. Euroopan komissio ehdotti vuonna 2018, että EU:ssa luovuttaisiin viisareiden siirrosta. Tavoiteaikatauluksi se määritteli jo seuraavan vuoden. Ehdotuksen mukaan jäsenmaat päättäisivät itse, kumpaa aikaa ne noudattavat. Viimeisen pakollisen siirtymisen kesäaikaan oli määrä tapahtua maaliskuussa 2019. Pysyvästi talviaikaan siirtyvät maat toteuttaisivat muutoksen saman vuoden syksyllä. Sen jälkeen muutokset eivät enää olisi mahdollisia.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Suomi oli asiassa aloitteellinen kirjelmöimällä komissiolle sen jälkeen, kun eduskunnan käsittelyyn oli tullut aihetta koskeva kansalaisaloite.
Kannan muodostaminen ei ole korkealla prioriteettilistalla.
Silloinen liikenneministeri Anne Berner (kesk.) iloitsi siitä, että kansalaisten ääntä on kuultu ja Suomen työ tuottaa tulosta.
Ilo oli ennenaikainen, sillä tavoiteaikataulu ei pitänyt eikä muutos ole toteutunut sen jälkeenkään. Euroopan parlamentti esitti keväällä 2019, että kelloja siirrettäisiin viimeisen kerran vuonna 2021. Ehdotus odottaa edelleen EU:n neuvoston käsittelyä, sillä osalla jäsenvaltioista ei ole vielä näkemystä mahdollisesta pysyvästä ajastaan. Vaikuttaa siltä, ettei kannan muodostaminen ole järin korkealla kaikkien maiden prioriteettilistalla.
Usein kuulee sanottavan, että EU:n on oltava iso isoissa asioissa ja pieni pienissä. Junnaaminen aikakysymyksessä jäsenmaiden panttivankina osoittaa, että EU:lla on tekemistä päätöksentekonsa suoraviivaistamisessa. Kansalaisten arki jatkuu ikuisuusprosessista huolimatta, mutta päättämisen vaikeus kuvastaa päätösprosessien ongelmia.
Kysymyksellä talvi- ja kesäajasta on konkreettisia vaikutuksia moneen asiaan. Se on silti varsin arkinen seikka verrattuna EU:n agendalla oleviin laajoihin teemoihin. Jos päätöksiä suuntaan tai toiseen ei synny edes tällaisissa asioissa, voi kysyä, miten niitä saadaan aikaiseksi esimerkiksi maanosan turvallisuuteen tai talouteen vaikuttavista kysymyksistä. Viisarivatulointi on omiaan lisäämään mielikuvaa EU-byrokratiasta, josta on sähäkkyys kaukana.
