Oletko luontokokemuksesta irtaantunut kaupunkilainen? Aiheuttaako luontoretki jo sanana epävarmuutta ja kuristusta kurkkuun? Kiinnostaisiko metsän humina ja eväsretki, muttet oikein tiedä, miten ja mistä aloittaa? Onko oma ajatus se, että kunto on rapainen ja luonnossa oleminen lähinnä varustesuorittamista?
Ei huolta huonokuntoinen aloittelija – metsään voi mennä ilman, että menee päin mäntyä!
Erä- ja luonto-opas Annukka Linninen on vastassa Lapakiston luonnonsuojelualueen parkkipaikalla. Hän on yrittäjä, jolla on toistakymmentä luontoretkeä valikoimassaan, minkä lisäksi hän toimii Salpausselkä Geoparkin virallisena yhteistyöoppaana ja kansainvälisten leirikoulujen ohjaajana Pajulahden Kolmen kampuksen urheiluopistolla. Urallaan hän on myös opettanut erä- ja luonto-opasopiskelijoita.
Hän kertoo Lapakiston olevan yleisesti melko mäkistä maastoa.
– Eli pitää vähän katsoa, mihin lähtee vaikka huonoilla jaloilla tai jos tuntuu, että mäkinen reitti on liian haastava.
Annukka Linninen on erä- ja luonto-opas ja myös Salpausselkä Geoparkin virallinen yhteistyöopas. Kaisa Korkeamäki
Helpoin Lapakiston merkityistä reiteistä on keltainen Sammalistonpolku. Sitäkin helpompi on Ristikankaan parkkipaikalta lähtevä esteetön 300 metrin oranssi yhteysreitti.
– Se reitti kulkee ekalle nuotiopaikalle ja on oikein helppo, pääsee pyörätuolillakin. Sammalistonpolun reittiä kaiken kaikkiaan kun miettii, niin se menee noin puolet reitistä lampien rajaa pitkin, ja se on aika tasaista, toki vähän mäkeäkin. Toisen puolen loppupätkä on tienpohjaa, joka on leveämpi ja helpompi kulkea.
Sammalistonpolkua pystyy soveltamaan lyhyemmäksikin kävelyksi. Kaisa Korkeamäki
Reitti on 4 kilometriä pitkä, mutta sitä voi soveltaa.
– Siinä pystyy tekemään niin, että menee Sammalistonpolun reittiä esteettömältä nuotiopaikalta sinne toiselle, Sammaliston lammen, nuotiopaikalle asti. Siitä pieni pätkä Mustavuorenpolkua etelään, josta pääsee yhdysreitille. Se on taas tienpohjaa.
Näin reitti lyhenee noin 2,5 kilometrin mittaan ja saapuu suoraan takaisin parkkipaikalle.
Toinen vaihtoehto nauttia Lapakiston lähimaastosta on lähteä Pajulahden suunnalta, sillä etenkin viikonloppuisin Lapakiston puoleiset parkkialueet ovat varsin täynnä.
– Pajulahden jäähallilta lähtee oranssi yhdysreitti, mikä menee hiekkatietä. Jos haluaa mennä ihan Lapakistoon asti, niin etenee Kalliojärveä kohti. Mutta siitä tulee aika pitkä matka, jos takaisinkin on tultava.
Siksi Seelammin laavu on myös hyvä “pääetappi”.
– Jos ei siitä halua tulla samaa reittiä takaisin, niin lähtee pohjoiseen ja kääntyy Pajulahden hiihtolatupohjille, niin pääsee takaisin Pajulahteen. Siitä tulee noin viiden kilsan ympyräreitti, joka kiertää Kakarlammen.
”Huomioi luonto ja muut liikkujat” on Linnisen neuvo. Kaisa Korkeamäki
Välineurheiluksi ei tarvitse mennä, mutta parit perusvarusteet on hyvä huomioida. Tukevat ja hyvät kengät ensiksi.
– Ettei millään lipokkailla lähdetä tallustelemaan.
Perusrento, kotoa jo löytyvä, ulkoiluvaatetus on riittävä.
– Aina kannattaa muistaa ottaa joku taukotakki kesäisinkin. Kun kävellessä vähän hikoaa ja sitten pysähtyy, niin on jotain lämmintä mukana, eikä tule vilu.
Retkieväät ja vettä on syytä ottaa lyhyillekin käväisyille.
– Koska hyvä ruoka, parempi mieli, ja lähtee sillä ajatuksella, että ei ole kiire. Ei lähde suorittamaan luonnossa kävelyä, vaan mieluummin tarkkailee ympäristöä ja pitää taukoja, niin meneminen on paljon mukavampaa.
Linninen korostaa, että pienikin aika luonnossa tekee meille hyvää.
– Ei tarvitse aina olla tuntikaupalla ja paahtaa kymmeniä kilometrejä menemään.
Luonnossa liikkuva, kulje vain merkittyjä reittejä äläkä ylitä merkittyjä rajoja. Kaisa Korkeamäki
On tärkeä muistaa, että luonnonsuojelualueilla jokaisenoikeudet ovat tarkoituksella suppeammat kasvillisuuden ja eläimistön suojelemiseksi – kulje siis vain merkittyjä reittejä.
Lapakistokin on luonnonsuojelualue, mutta jo esteettömän nuotiopaikan luona huomaa ihmisen piittaamattomatkin toimet: koivut ovat tuohestaan paljaaksi revittyjä, merkityn alueen ulkopuolella sammalpeite on käyskentelystä kärsinyt ja toimittaja kerää Linnisen apuna – kyllä vain – maahan heitettyjä tupakantumppeja.
Nuotiopaikan vieressä koivut ovat tuohistaan paljaaksi revittyjä, vaikka luonnonsuojelualueella luonnon kuuluisi säilyä vahingoittumatta. Kaisa Korkeamäki
– Että onhan se hienoa, että näitä luonnonsuojelualuereittejä avataan ihmisille, mutta tämä on se nurja puoli. Jokaisenoikeuksien nimissä vähän kuin tehdään mitä halutaan, vaikka näinhän ne oikeudet eivät toimi.
Eli aloitteleva luonnossa liikkuja: yksilökeskeisyys hiiteen ja kunnioitusta luontoa kohtaan.
– Huomioi luonto ja muut liikkujat. Nuotiopaikatkin ovat kaikkien käytettävissä, eli niitä ei voi yksi seurue varata itselleen.
Ja nyt yksi tärkeimmistä: ota vain kuvia, jätä vain jalanjälkesi.
– Kaikki roska ja muu, mikä luontoon viedään, tuodaan myös pois. Välillä olen poiminut ihmisten jättämiä roskapusseja parkkipaikaltakin.
4
Reitti on 4 kilometriä pitkä.
Ristikankaan parkkipaikalla on näyttävä portti luonnonsuojelualueelle. Kaisa Korkeamäki
Huomioi nämä:
Käytä tukevia ja hyviä kenkiä.
Kulje vain merkittyjä reittejä.
Ota evästä ja vettä lyhyellekin retkelle.
Ota mukaan taukotakki.
Huomioi luonto ja muut liikkujat.
Älä jätä luontoon mitään sinne kuulumatonta, vie roskat mukanasi.
Nuotio- ja laavupaikat ovat kaikkien käytössä, niitä ei voi varata.
Perehdy jokaisenoikeuksiin ja niiden rajauksiin luonnonsuojelualueilla.
