Kauppa- ja teollisuuspäivien puheenjohtajisto Oulussa 1933. Vasemmalla pankinjohtaja Veli Kustaa Simelius, valtioneuvos Juho Kusti Paasikivi, vuorineuvos Yrjö Pulkkinen ja pöydän päässä kokouksen sihteeri, pankinjohtaja Yrjö Herva.
Kuva: Kalevan arkisto
Valtioneuvos Juho Kusti Paasikivi istui puheenjohtajaksi kauppa- ja teollisuuspäivillä lokakuussa 1933 Oulussa. Kansallispankin johtaja ja Keskuskauppakamarin puheenjohtaja valittiin tapahtuman johtoon itseoikeutetusti.
Päiville tultiin Kalevan mukaan ”mieslukuisasti” pohjoisesta ja etelästä Sortavalaa ja Viipuria myöten. Kokoukset, esitelmät ja ruokailut järjestettiin Hotelli Seurahuoneella sekä Kauppaklubilla.
Paasikiven ilmoitettiin saapuneen ”esitelmänpitäjäksi asiantuntemuksellaan selvittelemään suuriarvoisia taloudellisia kysymyksiä”. Esitelmä ”palkittiin voimakkain suosionosoituksin”. Tieto puheesta lähti sähkösanomana presidentti Pehr Evind Svinhufvudille.
Paasikivi kertoi olevansa pessimisti politiikasta johtuvaan epävarmaan talouskehitykseen. Elettiin maailmansodan jälkeistä aikaa ja 1930-luvun alun lamavuosia.
– Miten voisin olla muuta, kun 15 vuotta rauhanteon jälkeen maailma vielä on sellaisessa lamaannuksessa ja sekaannuksen tilassa kuin nykyään, kun työttömien lukumäärä on kymmeniä miljoonia ja kun maailman kauppa on vuosi vuodelta kutistunut.
Paasikivi oli täyttämässä 63 vuotta ja jäämässä pian 1934 eläkkeelle pankinjohtajuudesta, jossa hän aloitti 1914. Kokenut valtiomies ei kuitenkaan päässyt irti töistä vielä pitkään aikaan. Venäjän-tuntijana hänet suostuteltiin neuvotteluvaltuuskunnan johtajaksi syksyllä 1939 Moskovaan, jotta Suomea uhkaava sota estettäisiin.
Maanpuolustuskorkeakoulun emeritusprofessori Alpo Juntunen toteaa kirjassaan Paasikivi, Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet (Otava 2021), että Paasikivi ymmärsi Neuvostoliiton Josef Stalinin toimivan venäläisen geopolitiikan perinteen mukaisesti, kun tilanne Euroopassa jännittyi. Stalin sanoi syksyllä 1939 Paasikivelle: ”Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään.”
Alpo Juntunen esitelmöi Paasikiven linjasta perjantaina 20.1. Oulun suomalaisella klubilla. Juntunen katsoi Suomen Nato-jäsenyyden jatkavan Paasikivien linjan mukaisia tavoitteita Suomen kuulumisesta läntisiin yhteisöihin.
Paasikivi osasi venäjää. Hän opiskeli 1891 Novgorodissa, jolloin Paasikivi Juntusen mukaan tajusi Suomen ja Venäjän suuren eron ja hänelle kypsyi vakaumus Suomen kuulumisesta länteen. Sitä vahvistivat tutkimusmatkat Ruotsiin ja Saksaan.
Maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen jälkeen Paasikiven käsitys läntisen tuen tärkeydestä vahvistui. Hän halusi Suomelta varovaista linjaa Moskovaan, mutta samalla piti tavoitella ”vähittäistä lännettymistä”.
Paasikivi kirjasi päiväkirjaansa ”suuret menestykset”: Helsingin olympialaiset 1952 sekä Porkkalan palauttaminen, Suomen jäsenyys YK:ssa ja Pohjoismaiden neuvostossa 1955.
Emeritusprofessori Alpo Juntunen vieraili koulukaupungissaan Oulussa ja esitelmöi Paasikiven linjasta Oulun suomalaisella klubilla.
Kuva: Erkki Hujanen
Paasikivi halusi seuraajakseen presidentiksi Urho Kekkosen, joka Juntusen mukaan aktiivisesti lisäsi Suomen yhteyksiä länteen varoen loukkaamasta Neuvostoliittoa.
– Suomi jatkoi varovaista Paasikiven linjaa liittymällä demokraattisiin läntisiin yhteyksiin. Suomi vältti Natoa, mutta Neuvostoliiton hajoaminen muutti Itämeren alueen turvallisuusasetelmat. Viimeinen Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta kärsinyt valtio ei voi jäädä demokraattisen puolustusyhteisön ulkopuolelle, vaan liittymällä Natoon se jatkaa Paasikiven linjalla, Juntunen totesi Oulussa.
Fakta
Paasikiven linja
Johan Gustaf Hellstén syntyi 27.11.1870 savusaunaan Koskella Hämeen läänissä. Vanhemmat, tamperelaisen kauppiaan renki Johan August Hellstén ja äiti Karoliina Wilhelmina Hellstén olivat kauppareissulla Lahden markkinoilla. Poika merkittiin kotiinpaluun jälkeen Tampereen kirkonkirjoihin.
Johan Gustaf menestyi koulussa ja hänet lähetettiin Hämeenlinnan lyseoon. Hän vaihtoi nimensä fennomania-aatteen innoittaman suomenkieliseksi Juho Kusti Paasikiveksi.
Paasikivi kirjoitti ylioppilaaksi 1890 ja jatkoi Helsingin yliopistoon pääaineenaan venäjän kieli ja kirjallisuus. Kandidaatin tutkinnon jälkeen hän opiskeli lakia ja väitteli tohtoriksi 1901.
Vanhasuomalaisissa toiminut Paasikivi kannatti myöntyväisyyslinjaa suhteessa Venäjään. Ajan geopoliittisen näkemyksen mukaan kansankunnan tuli tajuta paikkansa.
Paasikivi toimi pankinjohtajan työnsä ohella Suomalaisen puolueen senaattorina ja sitten Kokoomuksen kansanedustajana sekä lähettiläänä Tukholmassa ja Moskovassa.
Pääministerinä 1918 sekä 1944–1946. Tasavallan presidentti 1946–1956.
Paasikivien linja kiteytyi tosiasioihin Suomen maantieteellisestä asemasta. Realismin piti ohjata maan ulkopolitiikkaa. Erimielisyydet itään tuli hoitaa diplomaattisin toimenpitein. Paasikivi kannatti vahvaa omaa puolustusta.
YYA-sopimukseen Neuvostoliiton kanssa Paasikivi oli aluksi haluton. Sopimukseen saatiin kuitenkin Paasikiven keskeiset tavoitteet, joista tärkein hänen mielestään oli, että Suomen pyrkimyksenä oli pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella.
