Kun Ukraina aloitti pitkään odotetun vastahyökkäyksensä noin vuosi sitten, ilmassa oli lännessä paljon optimismia. Sotaa avointen lähteiden kautta suomalaisessa Black Bird -ryhmässä seuraava Pasi Paroinen oli kuitenkin skeptinen. Avointen lähteiden kautta oli muodostunut kuva siitä, että Ukrainan kyky hyökätä oli hyvin puutteellinen.
– Emme me nyt halunneet ensimmäisellä viikolla ruveta sanomaan, että nyt taisi käydä niin että tämä homma epäonnistui. Mutta me pelkäsimme sitä kyllä jo koko kevään, että tässä ei ehkä tule käymään hyvin, Paroinen sanoo STT:n haastattelussa.
– Olimme tulleet siihen lopputulokseen, että esimerkiksi Ukrainan hyökkäyskyky on hyvin rajoittunut. Olimme nähneet sen siellä taktisella tasolla, olimme katsoneet videoita missä ukrainalaiset hyökkäävät, ja olimme nähneet miten huonosti toteutettuja ne hyökkäykset olivat. Ja tämä ei ollut mikään yksittäinen tapaus, vaan se toistui kerta toisensa jälkeen.
Paroinen nostaa tämän esimerkiksi avointen lähteiden tiedustelun (Osint) voimasta. Rintamatilanteen, taisteluiden ja yksiköiden liikkeiden seuraaminen avoimista lähteistä ruohonjuuritasolla auttaa hahmottamaan myös sodan strategista kokonaiskuvaa.
Rintamalinja hyvin tiedossa
Black Bird -ryhmän ja Paroisen tuottamat kartat rintamatilanteesta ovat olleet niin tasokkaita, että Paroista on haastatellut esimerkiksi arvovaltainen New York Times -lehti. Paroinen itse on viime kuukaudet pystynyt tekemään työtä kokopäiväisesti Wihurin säätiöltä saadun apurahan turvin.
Paroinen on keskittynyt ensisijaisesti seuraamaan venäläisten ja ukrainalaisten yksiköiden sijainteja ja siirtoja. Tällä hetkellä rintamalinjan sijainnin seuraaminen ei syö määrättömästi aikaa, sillä liikahdukset ovat yleensä hyvin hitaita.
– Olemme tässä viimeisen vuoden, puolentoista vuoden aikana pystyneet saamaan aika tarkaksi sen, että tiedetään missä rintamalinja kulkee. Välillä se on ihan hämmentävänkin tarkkaa. Se itsessään ei vaadi sellaista, että jonkun tarvitsisi tehdä sitä koko ajan.
Paroinen julkaisee välillä kuvia, jossa kartalle on merkitty joukkojen sijainteja prikaatin tarkkuudella. Hän pyrkii aina muistuttamaan, että karttoihin liittyy epävarmuustekijöitä.
– Mutta kun se on visuaalisesti kuvattu että asia voisi olla näin, se antaa yleisölle ehkä liiankin varman kuvan siitä, että tämä on todellisuus, vaikka siinä on kyse yleensä vajavaisella tiedolla tuotetusta arviosta.
Yksiköiden sijainteja on kuitenkin toisinaan hyvinkin helppo paikantaa. Paroinen kertoo yllättyneensä etenkin siitä, miten hyvin ukrainalaisten yksiköiden sijainteja voi seurata. Jos se on helppoa avointen lähteiden tiedustelijoille, se on helppoa myös Venäjälle.
– Tämä on minusta aika huolestuttava ongelma, sen ei pitäisi olla niin helppoa. Se johtuu ihan puhtaasti siitä, että ukrainalaiset yksiköt postaavat koko ajan omaa droonikuvamateriaalia, joka on sitten helppo paikantaa.
Venäläiset eivät hänen mukaansa tee vastaavaa lainkaan samassa mittakaavassa.
Venäläislähteet kovassa käytössä
Avointen lähteiden tiedustelijoiden käyttämien lähteiden kirjo on laaja, valtioiden virallisista lähteistä sotabloggareihin ja videomateriaalia kokoaviin sosiaalisen median kanaviin. Paroisen mukaan sodan seuraaminen on käynyt sen edetessä huomattavasti helpommaksi, kun eri lähteiden luotettavuudesta on muodostunut selkeämpi kuva. On myös lähteitä, joiden totuusarvo on vaihdellut.
Black Bird -ryhmä käyttää sekä ukrainalaismielisiä, venäläismielisiä että neutraaleja lähteitä. Oleellisinta on se, että lähde on osoittanut olevansa perillä asioista.
Venäläisistä lähteistä piirtyy Paroisen mukaan se kuva, että sodan raskas hinta ihmishengissä kyllä tiedostetaan. Esimerkiksi kadonneita sotilaita etsivien omaisten tiedusteluja tulee vastaan jatkuvasti.
Venäläisistä huokuu kuitenkin se tunne, että heillä ei sodan kokonaiskuvan suhteen ole tällä hetkellä suurempaa hätää.
– Kyllä heistä voi aistia sen, että he tietävät olevansa tällä hetkellä vahvemmassa asemassa kuin Ukraina.
Harkovan tilanne jämähtänyt
Nyt kesän 2024 alussa päähuomio on ollut Harkovan suunnalla, jossa Venäjä aloitti merkittävän hyökkäyksen toukokuun alkupuolella. Muutamana ensimmäisenä päivänä Venäjä pystyi valtaamaan alueita rajaseudulla ja ottamaan kyliä haltuun, mutta nyt hyökkäys näyttää Paroisen mukaan pysähtyneen melko lailla paikalleen.
– Mitään sellaisia isompia rintamatilanteen muutoksia ei ole tapahtunut siellä nyt useampaan viikkoon. Tässä voi käydä niin, että tämä sama tilanne pysyy Harkovan suunnalla useamman kuukauden, Paroinen arvioi.
Hänen näkemyksensä mukaan Venäjä teki Harkovan offensiivin suhteen virheen. Paroisen mielestä hyökkäys olisi käynyt järkeen Ukrainan joukkoja sitovana liikkeenä, jos siihen olisi samaan aikaan yhdistetty jokin toinen isomman mittakaavan hyökkäys.
– Se olisi vaatinut sen, että jotain muutakin rupeaisi tapahtumaan muillakin rintamalohkoilla, ja näin ei ole käynyt.
Venäjä on perustellut Harkovan hyökkäystään sillä, että sen pitää saada rajan pintaan suoja-alue estääkseen ukrainalaisten hyökkäilyt Venäjän puolelle Belgorodin alueelle. Paroisen mukaan nyt vallatut alueet eivät riitä puskuriksi.
– Estääkseen kokonaan ne (Ukrainan iskut), kyllähän venäläisten pitäisi saada paljon laajemmalti tuota rajan seutua hallintaan. Varsinaista puskurivyöhykettä venäläiset eivät ole minun mielestäni onnistuneet tässä vielä saavuttamaan. Näyttäisi siltä, että senkin tavoitteen saavuttaminen voi viedä kuukausia tällä menolla, ehkä jopa puoli vuotta tai vuodenkin. Tässä sodassa on nähty, että tällaisten hyvin rajoitettujenkin tavoitteiden saavuttaminen saattaa viedä ihan käsittämättömän pitkiä aikoja ja maksaa todella, todella paljon ihmishengissä ja kalustossa.
Iskut Venäjälle oleellisia
Viime viikkoina keskusteluissa on ollut myös Ukrainan oikeus iskeä länsimailta saaduilla aseilla Venäjän puolelle suojellakseen Harkovan aluetta. Yhä useampi maa on antanut Ukrainalle hyväksynnän iskeä sotilaskohteisiin Venäjällä.
Tämä on Paroisen mukaan merkittävää monella eri tasolla, niin taktisen tason taisteluissa kuin operatiivisella ja jopa strategisella tasolla. Ruohonjuuritasolla merkitys korostuu etenkin silloin, kun Venäjä kokoaa tai siirtää joukkoja rajan tuntumassa ennen hyökkäykseen lähtemistä.
– Aikaisemmin ukrainalaisten on ollut vaikeampi iskeä joukkoihin siinä vaiheessa kun ne liikkuvat tai kerääntyvät hyökkäystä varten, mikä olisi aina yksi parhaimmista hetkistä iskeä venäläisiä joukkoja vastaan. Varsinkin rajan tuntumassa sillä on väliä, kun voidaan ihan perinteiselläkin tykistöllä iskeä joukkoja vastaan, Paroinen sanoo.
Toinen merkitys tulee siinä, että Ukraina voisi estää esimerkiksi Himars-järjestelmän avulla tehokkaammin Venäjän ilmatorjuntaohjuksilla tekemät iskut. Venäjä on pommittanut ohjuksilla jatkuvasti Harkovaa, niin siviili- kuin sotilaskohteitakin.
– Jos Ukraina kykenee iskemään vapaammin rajan yli Venäjän puolelle sotilaskohteita vastaan täsmäaseilla ja varsinkin pitkän kantaman ohjuksilla, se lisää entisestään painetta Venäjän ilmapuolustusta vastaan. Tämä kaikki menee vain entistäkin vaikeammaksi Venäjälle, kun se aseiden kirjo jolla Venäjää voidaan iskeä, kasvaa.
Paroinen kuitenkin muistuttaa, että täsmäaseilla ei sotaa voiteta, koska niitä on yksinkertaisesti liian vähän.
– Niillä voidaan tehdä kyllä venäläisten elämä tukalaksi, varsinkin jos pystytään iskemään venäläisten ilma-asetta vastaan ja tuhoamaan helikoptereita ja lentokoneita lentokentille. Se olisi kyllä tosi hyvä, koska se on tällä hetkellä yksi sellainen asia mihin Ukrainalla on hyvin vähän kykyä vaikuttaa.
Vaaran paikat idässä
Vaikka huomio on ollut nyt Harkovassa, myös muilla rintamalohkoilla taistellaan. Paroisen mukaan Ukrainan kannalta haavoittuvimmat rintamalinjan kohdat ovat samat kuin jo pitkään: Otsheretynen suunta lähellä Avdijivkaa ja Tshasiv Jarin suunta lähellä Bahmutia, molemmat Itä-Ukrainassa.
– Niissä on toisaalta taisteltu niin pitkään niin ankarasti, että ukrainalaiset joukot ovat siellä paikan päällä. Vaatisi jotain yllättävää, jotta tilanne lähtisi äkkiä ryöstäytymään käsistä.
Hän pitää kuitenkin realistisena uhkana, että Ukrainan rintama voi romahtaa jostakin kohdasta. Esimerkiksi Otsheretynen taistelu näytti Paroisen mukaan hetken aikaa siltä, että tilanne voisi kehkeytyä hyvinkin vakavasti.
– Hirveän paljon riippuu nyt siitä, saako Ukraina revittyä miehiä rintamalle paikkaamaan tappioita mitä tässä on syntynyt, Paroinen sanoo.
– Se on selvää, että hyvinhän Ukrainalla ei mene tällä hetkellä. Monella tapaa tämä sota ei ole menossa hyvään suuntaan.
