Mummuni on hoitanut ukkiani niin kauan kuin vaan muistan. Mummuni on kuitenkin sen verran vanha, ettei hän pysty hoitamaan ukkiani aivan koko ajan.
Olemme löytäneet toimivan ratkaisun. Ratkaisu on se, että ukkini on palvelutalossa kaksi viikkoa kuukaudessa ja loppuajan mummuni hoidossa. Tämä on ollut hyvä ratkaisu monin tavoin, sillä ukkini hoitopaikka Sauvolan palvelutalo on ollut koulumatkallani ja kaikki me ukin jälkeläiset olemme päässeet tapaamaan ukkiamme päivittäin. Lisäksi mummuni saa nämä kaksi viikkoa kerätä voimiaan.
Mummuni sai juuri melko inhottavan soiton, jossa hänelle ilmoitettiin, että ukkini ei enää ensi kerralla pääsisikään samaan palvelutaloon.
Tämä oli järkyttävä uutinen meille kaikille.
Tämä tarkoittaisi, ettei ukkiani noin vain pääse tapaamaan, sillä ukkini laitetaan palvelutaloon, joka on kaukana kaupungissa, eikä edes juna- tai bussiaseman läheisyydessä.
Suoraan sanoen emme pääse tapaamaan häntä millään muulla kuin autolla ja se rajoittaa valtavasti esimerkiksi meidän lastenlapsien vierailuja.
Joudumme odottamaan vanhemmiltamme kyytiä, jotta pääsemme tapaamaan ukkiamme.
Ennen pääsimme pyörällä muutamassa minuutissa ukin luo, mutta nyt joudumme odottamaan, että vanhemmat tulevat töistä, jonka jälkeen vielä ajamaan puoli tuntia per suunta. Eikä puoli tuntia ole isoin ongelma, vaan aikataulujen säätäminen.
Ilmeisesti täytyy lopettaa harrastuksia, jotta pääsee tapaamaan omaa ukkiansa. Nimittäin ukkimme on hyvin puhelias ja hänellä on paljon mahtavia tarinoita, joista olen kirjoittanut jopa muutaman kouluaineen, joten häntä on kiva käydä katsomassa.
Ihmettelen, että kuka tällaisen muutoksen on keksinyt ja ymmärtääkö hän, että vanhuksetkin ovat ihmisiä eivätkä mitään tavaroita, joiden paikkaa pystyy noin vain vaihtelemaan?
Ymmärtääkö tämän päätöksen tekijä, että näillä vanhuksilla on perheet, jotka välittävät ja ovat huolissaan?
Ukkini on tehnyt hyvin pitkän työuran, muun muassa rakentanut ja korjannut taloja samalla työllistäen monia ihmisiä. Ukkini on maksanut myöskin hurjasti veroja. Ukkini on ollut tärkeä yhteiskunnalle, ja meille hän on sitä edelleen. Ukilleni on myöskin sokeutensa takia hyvin vaikea oppia kulkemaan uusissa paikoissa. Sauvolassa hän on oppinut kulkemaan ja elämään.
Minua kiinnostaisi tietää, mitä ihmeen hyötyä tästä muutoksesta on kellekään.
Koko lapsenlapsikatraan ja ukin puolesta,
12 vuotta
Hämeenlinnan Iittala
