Kansanedustaja Lulu Ranne (ps.) otti ulkomaiset työntekijät ja opiskelijat pöyristyttävän kielteisessä valossa – eli turvallisuusriskeinä – esille Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa maanantaina. Puheenvuoro liittyi vain löyhästi valtuuston asialistaan ja sitä voi pitää karkeana vaalipropagandana.
Heräsi kysymys: missä roolissa Ranne propagoi? Valtuutettunako? Ja jatkoksi: mikä on hänen vastuunsa sanomisistaan?
Kaupunginvaltuusto on aivan väärä paikka maahanmuuttokeskustelun provosoivaan kärjistämiseen. Yhtä vääriä paikkoja siihen ovat tosin aivan kaikki muutkin.
Ranne on puolueensa ykköskaartiin kuuluva kansanedustaja, liikenne- ja viestintäministeri ja hän hoiti viime syksynä jonkin aikaa myös sisäministeriin tehtävää.
Asennemaailma on mustaakin mustempi.
Niiltä jäljiltä on oikeuskanslerin käsittelyssä yhdenvertaisuusvaltuutetun esille nostama Suomen pakolaiskiintiön valmistelu, jossa ministeriön perussuomalainen johto oli ohjeistanut virkamiehiä suosimaan kristittyjä pakolaisia ja estämään muslimipakolaisten tulo Suomeen.
Ranne toisti puolueensa pelon politiikkaa Hämeenlinnan valtuustossa – ministerin äänellä ja arvovallalla, joka on näköjään pahasti murenemaan päin.
Näin Ranne: ”Tämä on fakta. Ei me haluta venäläisiä tai kiinalaisia insinöörejä tänne, ei sellaisia, joiden kanssa pitää olla varuillaan. Me halutaan suomalaisia. Me halutaan Suomen nuoret opiskelemaan sinne”, sanoo Lulu Ranne tarkoittaen jälkimmäisellä Hämeen ammattikorkeakoulua.
Ranne jaottelee ihmisiä toivottuihin ja ei-toivottuihin, epäilyttäviin ja luotettaviin. Asennemaailma on mustaakin mustempi.
Epäluulojen ja pelkojen lietsominen on laskelmoitua ja siten vielä kahta vastenmielisempää: kannatuksen keräilyä pötypuheilla.
Ranteen poikkeuksellisella tavalla jopa eriteltyihin kansallisuuksiin kohdistuvan maahanmuuttokritiikin pohja on pettävä. Aivan kuin maahanmuutto tai ”ulkomaiset insinöörit” olisivat akuutisti uhkaamassa turvallisuutta. Se on onneksi pirujen maalailua seinille.
Ranteen esittämät käsitykset ovat tietysti ristiriidassa yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeussäännösten kanssa. Hän antaa myös karmeaa viestiä kaikille maahanmuuttajataustaisille täysivaltaisille Suomen kansalaisille ja varsinkin tänne asettumassa oleville tai muuttoa suunnitteleville.
Turvallisuus on vaalimisen arvoinen asia, mutta se, että vaalittaisiin vain valikoidun ihmisryhmän eli kantasuomalaisten turvallisuutta, on karmeaa harhaa. Turvallisuus kuuluu kaikille ja se on yksi suomalaisen – turvallisen – yhteiskunnan kestävistä kulmakivistä.
Miksi tosiasioista ei saisi puhua? Ja miksi olisi epäsuotuisaa puhua tärkeistä asioista päättävissä elimissä? Valtuusto on juuri oikea paikka puhua kaikista yhteisistä kuntatasolla vaikuttavista asioista, ja maahanmuutto on hyvin keskeinen osa sitä.