Hehkuvaa punaista, kirkasta vihreää, loistavaa keltaista, syvää sinistä: vanha tehdassali on täynnä värien ja kuvioiden leikkiä. E. Helenius oy:n painokangastehtaan kuoseista koottu näyttely vie aikamatkalle suomalaisen tekstiiliteollisuuden kultakaudelle 1960-1970-luvuille.
Näyttelyn pohjana on Sirpa Paavolaisen kangaskokoelma. Neljän vuoden keräilyn tuloksena Paavolaisella on tallessa jo neljättäsataa erilaista E. Helenius oy:n valmistamaa painokangaskuosia. Kipinä kankaiden keräilyyn löytyi omilta juurilta.
– Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Heleniuksen tehtaanmyymälässä, aitoolaislähtöinen Paavolainen nauraa.
Erkki Heleniuksen perustaman tekstiilipainon aikaan Pälkäneen Aitoo oli painokankaiden pieni suuri kylä keskellä silloisen Luopioisten kunnan maaseutua.
Heleniuksen tehtaan design oli aikanaan yhtä tunnettua kuin Finlaysonin, Tampellan tai Marimekon. Näyttelypaikkana Aitoossa on Heleniuksen entinen tehdassali Flagmoren lipputehtaan ja kangaspainon kiinteistössä. Pekka Rautiainen
E. Helenius oy aloitti toimintansa suomalaisen trikooteollisuuden alihankkijana. Oma tuotanto pyörähti vauhtiin 1960-luvulla. Vuonna 1976 yritys myytiin Suomen Trikoolle, jonka omistuksessa Heleniuksen toiminta jatkui entisellä nimellä vuoteen 1993 saakka.
Innostus ja halu tallentaa ja esitellä paikallista tekstiiliperintöä muokkaantui Aitoossa ensimmäiseksi näyttelyksi kesällä 2023. Näyttelyn pohjana olivat jo tuolloin Sirpa Paavolaisen kankaat.
Työryhmä eli Paavolainen, Eeva-Maija Sovero-Syväpää, Elina Grönvall ja Satu Järvinen kokosivat yhdessä tämän kesän näyttelyn. Tilan suunnittelusta ja visuaalisesta ilmeestä on vastannut Eeva-Maija Sovero-Syväpää.
Kuosien esittelyn rinnalla näyttelyn tekijät ovat halunneet kertoa sekä tehtaan suunnittelijoista että työntekijöistä.
Heleniuksen kuosien määrä on valtava, sillä yritys osti malleja jo tuolloin tunnettujen suunnittelijoiden lisäksi esimerkiksi alan opiskelijoilta.
Näyttelyn nimikkokuosin Lootus-kuosin suunnittelija Maritta Tiittanen Pekka Rautiainen
Auringon hehku ja Astacus -näyttelyn nimikkokuosin Astacuksen on suunnitellut Kaarina Airikka-Karlstedt. Auringon hehkun takaa löytyy Anja Terho.
Heleniuksen tehtaan design oli aikanaan yhtä tunnettua kuin Finlaysonin, Tampellan tai Marimekon, mutta suunnittelijoiden töitä ja mallistoja ei ole talletettu yhtä huolellisesti.
Sirpa Paavolaisen keräilyharrastuksen ja työryhmän kokoamien näyttelyiden taustalla onkin satoja tunteja puurtamista ja suoranaista salapoliisityötä.
Onni ja sattuma ovat auttaneet löytämään monta suunnittelijaa, joista tiedossa on ollut vain heidän nimensä. Sosiaalinen media ja Instagram ovat auttaneet pääsemään useamman henkilön jäljille.
Työryhmä haaveilee, että jo kerätyt tiedot ja talletetut materiaalit saataisiin joskus koottua avoimeksi verkkosivustoksi, Heleniuksen verkkomuseoksi. Innostuneelle verkko-osaajalle olisi työryhmässä tilaa.
Lootus-kuosin suunnittelija Maritta Tiittanen työskenteli Heleniuksen piirtämössä. Pekka Rautiainen
Suunnittelijaniminä nousevat tänä kesänä esille esimerkiksi Anja Terho, Kristiina Kuusivaara-Koskivuori, Anneli ”Nana” Suni, Maritta Tiittanen, Kaarina Kellomäki, Ritva Kronlund sekä sisarukset Anneli Airikka-Lammi ja Kaarina Airikka-Karlstedt.
Anja Terhon kuoseja on käytetty sekä vaatetuskankaissa että sisustustekstiileissä. Pekka Rautiainen
Oman nurkkauksensa on saanut erityisesti joululiinoista ja lastenkuoseista tunnettu ja rakastettu Mirja Vänni.
Mirja Vänni tunnetaan leikkisistä lastenkuoseistaan. Pekka Rautiainen
Osalla Heleniuksen taiteilijoista on ollut pitkä ura tekstiilien maailmassa myös esimerkiksi Tampellalla. Ritva Kronlund tunnetaan ehkä parhaiten Pihlgren ja Ritolan tapeteistaan.
Tehokkaimmillaan Heleniuksen tehdas tuotti noin 6000 metriä painokangasta vuorokaudessa.
Heleniuksen tehdas tuotti tehokkaimmillaan noin 6000 metriä painokangasta vuorokaudessa. Pekka Rautiainen
Kotimaan lisäksi Heleniuksen kuoseja myytiin ulkomaille lähes pariinkymmeneen maahan. Suurin vientikohde oli Yhdysvallat. Vientimallistosta muistuttaa kankaiden reunaan painettu sana Fin-Helen.
– 1970-luvulla kaikissa vientiin menevissä suomalaisissa tuotteissa taisi olla jotakin Fin-alkuista, Eeva-Maija Sovero-Syväpää kertoo.
Kotimaan lisäksi Heleniuksen kuoseja myytiin ulkomaille lähes pariinkymmeneen maahan Pekka Rautiainen
Osa malli- ja värikokeiluista oli hyvinkin räväköitä. Suurikokoiset kukat tai graafiset viivat olivat 1960-luvun uutuuksia, joiden suosio jatkui seuraavalle vuosikymmenelle.
Eeva-Maija Sovero-Syväpää muistuttaa, että yhteiskunnan muuttuminen loi uutta arkkitehtuuria ja asuntoihin kaivattiin linjaan sopivia tekstiileitä. Hillittyjen ruutujen ja raitojen sijasta ikkunoihin ripustettiin leiskuvia värejä ja räväkkää kuosimaailmaa.
Heleniuksen käyttämät kankaat ja värit olivat hyvin laadukkaita. Tätä todistavat edelleen kuin suoraan painokoneen teloilta tulleilta näyttävät näyttelyn kankaat.
Auringon Hehku ja Astacus. E. Heleniuksen luontoaiheisia kuoseja 60- ja 70-luvuilta. Näyttely avoinna 21.7. saakka to-su klo 13-19, Kankaantie 4, Aitoo, Pälkäne.
