HJS:n ikämiesten jalkapallokausi on taas ohi. Joukkueet olivat mukana 35-, 45- ja 60-vuotiaiden piirisarjoissa. 35-vuotiaat ylsivät ties monettako kertaa hopealle – jotkut jopa vierailevina pelaajina Ilveksessä SM-mitaleihin.
Vielä muutama vuosia sitten HJS:n, FC Hämeenlinnan, Pekolan Iskun ja Parolan Visan ikämiesjoukkueet olivat usean kerran piirimestareita ja lähes lyömättömiä pelaamissaan sarjoissa. Nyt pelaajamäärä on vähentynyt.
Osa pelaajista kirmaa monessa ikäluokassa ja jopa joukkueessa niin, että pitää ennen lähtöä tarkistaa, minne päin Hämettä on menossa.
Pelejä voi tulla kesässä kymmeniä, vaikka monet perheen (iso)isät asettavat työ-, perhe- ja etenkin (lapsen)lapsensa etusijalle. Toisaalta mielessä kaivertaa otteluiden yhteisöllisyys ja tunnelma. Vanhenevissa ikäpolvissa ei aina tärkeintä ole voitto, vaan pelin hurma, hidaskin liike, märkä paita sekä yhdessä oleminen. Kentällä ei ole koskaan yksin.
Ei aina tärkeintä ole voitto, vaan pelin hurma.
Viheriölle on päästävä, vaikka keinonurmi tekee jaloille ja alaselälle pahaa. Aamulla ei meinaa ylös päästä. Silti moni saa tyydytyksen jo siitä, että saa pelikengät jalkaan ja aikaan juoksua muistuttavia askeleita. Ei voi eikä halua olla pois!
HJS:n ikämiesringissä on lähes sata nimeä, kun maanantain harjoituksissa kävijätkin lasketaan mukaan. Kyseessä on siis merkittävä liikuttava ja kilojouleja kuluttava, elämäniloa ja hyvinvointia edistävä laji yli kunto-, kunta- ja kansallisuusrajojen.
Kiitokset kauden päätteeksi kuuluvatkin joukkueen kippareille, jotka tuskailevat välin, mistä raapia miehistön kasaan. Kiitokset myös pelitoverien yhteisöllisyydelle, jossa ei kovia otteita, eripuraa ja moitteita kohtaa.
Kenttien kunto on ollut erinomainen. Kiitos kiinteistöhuollon. Tuomaritoiminta on ollut myös erinomaista.
Erityiskiitos menee otteluraportoijille, joiden kuumottavat peliselostukset edustavat urheilujournalismia parhaimmillaan. Pelaajat eivät aina edes tiedä olleensa moisessa jännitysnäytelmässä mukana.
Nyt on aika harrastaa äijäjumppaa sekä valmistautua talvilajeihin ja Futsal-peleihin. Pitää myös hoitaa rästiin jääneitä kotiasioita ja ihmissuhteita. Ensi kaudella mennään taas, kunhan vain paikat kestää.
Mukaan mahtuu!
Vesa ”VeHe” Heikkinen
Turenki
