Sarjassa testataan sitä sun tätä.
Minkähän takia piiat ja rengit eivät ennen vanhaan käyneet kuntosalilla? No, saleja tuskin oli olemassakaan siihen aikaan kun maalaistaloissa ja kaupunkien porvarisperheissä oli palvelusväkeä.
Mutta ei työpäivän jälkeen toisaalta olisi mitään kuntoliikuntaa enää tarvinnutkaan. Palvelusväen työpäivät täyttyivät fyysisestä ponnistelusta ja saattoivat kestää kellon ympäri.
Hämeenlinnan kaupunginmuseo tarjoaa tänä kesänä Palanderin talon pihapiirissä Pirren piikajumppaa, jossa arkiset kotityöt jalostuvat tehokkaaksi liikunnaksi. Liikkeiden virikkeenä ovat olleet renkien ja piikojen askareet kuten kahvimyllyn pyörittäminen, pölyjen pyyhkiminen, lattian lakaiseminen, leipominen, lypsäminen ja hevosen harjaus.
Hämeen Sanomien Koekaniini kävi testaamassa, miten piian työt käyvät kuntoliikunnasta.
Hellepäivä on ikävästi kääntymässä ukkoskuuroksi. Taivas täyttyy pilvistä ja pari sadepisaraakin on hetkeä aikaisemmin ropsahtanut maahan.
Palanderin talon pihalle on kerääntynyt kuusi liikuntaintoista museovierasta, jotka vilkuilevat arkoina taivaalle ja vähän toisiinsakin: tuleekohan tästä mitään?
Pirre-piika eli museopalveluvastaava Piritta Puomiranta jakaa osallistujille sadetta uhmaten liikuntavälineiksi siivousrätit ja morsiushuntua muistuttavat pitsiverhon kappaleet. Musiikki soimaan ja töihin vaan!
Ensin askelletaan kaivolle vettä hakemaan, vinssataan painavat ämpärit ylös ja kannetaan ne pihaan. Sitten aletaan pyörittää kahvimyllyä, jotta saadaan aamukahvi tulille ja päästään kaatamaan sitä kuppiin.
Liikkeet alkavat pieninä pantomiimeina. Esimerkiksi kahvia ”kaadetaan” oikeassa kädessä olevasta ”pannusta” vasemmassa kädessä olevaan ”kuppiin”. Muutaman tahdin jälkeen liike muuttuu kuitenkin niin isoksi, että kahvipannu heilahtaa pään yli oikealta vasemmalle. Ja kohta toiseen suuntaan.
Piikajumppa tehdään seisten, joten mitään jumppamattoa ei tarvita. Riittää, että on pukeutunut mukavan väljiin vaatteisiin ja liikuntaan sopiviin kenkiin.
Pirre-piikana työskentelee Hämeenlinnan kaupunginmuseon museopalveluvastaava Piritta Puomiranta. Pekka Rautiainen
Piritta Puomiranta kertoo suunnitelleensa piikajumppaa jo pidemmän aikaa. Toissa kesänä Palanderin taloa maalattiin ja viime vuonna oli pihatöitä, mutta tänä vuonna idea päästiin viimein toteuttamaan.
Jumppatuokioihin on osallistunut yleensä kymmenkunta henkeä kerrallaan. Vain yhtenä sadepäivänä osallistujamäärä jäi kahteen.
– Useimmat käyvät samalla myös museossa, hän kertoo.
Puomiranta korostaa, että museoiden ydintehtävä on kulttuuriperinnön säilyttäminen ja sen esitteleminen. Jumppa ei ehkä ole tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen asia.
Toisaalta museoiden täytyy uudistua ja järjestää oheisohjelmaa yleisön houkuttelemiseksi.
Kun Hämeenlinnan päiväkotien viisivuotiaiden ryhmät käyvät Palanderin talossa osana kaupungin kulttuurikasvatusohjelmaa, heille keksitään yleensä tekemistä: leikitään puiden sahaamista, halonhakkuuta tai muuta entisaikojen elämään liittyvää.
– Mietin, miksi kaikki hauska pitäisi jättää lapsille, mikseivät aikuisetkin voisi tehdä samaa, hän kertoo.
Hän harrastaa itse monipuolisesti muun muassa tanssia, judoa, potkunyrkkeilyä ja ryhmäliikuntaa ja arveli, että museovieraiden joukostakin saattaisi löytyä sekä liikunnan että kulttuurin ystäviä.
Palanderin talo on Hämeenlinnan kaupunginmuseon kohde, joka jäljittelee viime vuosisadan vaihteen porvariskotia. Jumppaohjelma kuuluu pääsylipun hintaan. Pekka Rautiainen 
Palanderin talon pihalla Hämeenlinnassa on tänä kesänä järjestetty kuntojumppaa. Osallistujia on yleensä ollut kymmenkunta henkeä. Pekka Rautiainen
Kaiuttimista raikaa M.A. Nummisen Jenkka hevosen puhdistamisesta. Jumpparyhmä on rientänyt ”talliin” ja alkaa kiivaasti harjata hevosta ohjeiden mukaan. Lopuksi vielä venytetään syvään, kun hevosen etu- ja takajalat pitää puhdistaa ylhäältä alas.
Navettatöissä reidet huutavat hoosiannaa, sillä nyt kyykitään matalan lypsyjakkaran päällä. Eikä riitä, että Mansikki on lypsetty – myös Mustikki täytyy hoitaa.
Saman tien Pirre-piika jo komentaa väen sisätöihin. Jumppavälineeksi saatua siivousrättiä tarvitaan pölyjen pyyhintään ja ikkunoiden pesuun. Kun ikkunoita on hinkattu niin, että käsivarsia kivistää, on aika pudistaa rouvan pitsiverhot.
– Hei, rouva ei tykkää hutiloinnista, Pirre-piika huikkaa vitsikkäästi, kun siivousrätti vahingossa putoaa kädestäni.
Kaikki liikkeet tehdään nostalgisen musiikin tahdissa. On jenkkaa, valssia, masurkkaa ja humppaa. Vaikka piikajumppaa ei tehdä otsa rypyssä, syke nousee hetkittäin ihan kohtalaisiin lukemiin. Etenkin ylävartalo ja jalat saavat tuhdisti liikettä.
Päivä on kuuma, joten ei ihme, että hiki nousee otsalle. Loppuvenyttelyn aikana sade alkaa, mutta Pirre-piika ei päästä osallistujia vähällä: vauva onkin herännyt, ja sitä pitää vielä tuudittaa ennen kuin päivä on pulkassa.
Rankkaa työtä, mutta porukassa askareet sujuvat laulellen. Koekaniini antaa Pirren piikajumpalle täydet viisi porkkanaa.
Pirren piikajumppa
Hämeenlinnan kaupunginmuseon oheisohjelmaan kuuluva jumppa pidetään Palanderin talon pihapiirissä.
Liikkeet pohjautuvat entisajan renkien ja piikojen töihin kuten halonhakkuuseen, lypsämiseen, lakaisemiseen ja leipomiseen.
Ohjaajana Pirre-piika eli museopalveluvastaava Piritta Puomiranta.
Seuraavat Piikajumpat la 27.7., ke 28.8. ja la 31.8. kello 12.30.
Osallistuminen sisältyy museon pääsylippuun.
Plussat ja miinukset
+ Viihtyisä miljöö mahdollisti eläytymisen entisajan tunnelmiin ja töihin.
+ Leikkimielinen ilmapiiri ja hauskat musiikit.
+ Ihan kunnon kuntoliikuntaa.
– Kyllähän tässä hiki tuli – lipun hintaan sisältyvä vierailu Palanderin talomuseossa jäi helteen vuoksi tekemättä.
