Esikoisalbuminsa juuri julkaissut oululaisyhtye Valkea ei ole ihan tuore tapaus: se nimittäin sai alkunsa ainakin nimenä jo kymmenen vuotta sitten. Tuolloin Kajaanista Ouluun muuttanut tuleva musiikinopettaja, parikymppinen Tatu Palo alkoi säveltää indiepopiksi tai -rockiksi miellettäviä kappaleita.
Muun muassa Pariisin kevät -yhtyeen musiikista innostunut Palo kirjoitti biisejä kesän ajan ilman mitään kummempaa ajatusta bändistä tai muusta projektista.
– Ja sitten joskus kesän lopulla minulle juolahti mieleen tällainen sana kuin valkea.
Sana yhdistyi Palon mielessä paitsi Oulun vanhaan luonnehdintaan Pohjolan valkeana kaupunkina myös hänen omaan sukunimeensä, tulen loimotuksen synonyymiin.
Siinäpä olisi aivan loistava nimi omalle bändille, jos sellainen olisi, Palo tuumaili.
Palo jatkoi edelleen musiikin tekemistä ja hän myös esitti sitä vaihtelevien kokoonpanojen kanssa, ennen muuta sooloprojektinaan.
Vähän myöhemmin hän lähti vaihto-opiskelijana ja osana musiikinopettajan opintojaan Berliiniin, missä vierähti vuosi.
– Jatkoin myös siellä sooloprojektiani: soittelin ja tein yksittäisiä äänityksiä sikäläisten muusikoiden kanssa.
Ouluun paluuta seurasi useamman vuoden hiljaiselo biisintekijänä, kunnes koronan kynnyksellä vuonna 2019 alkoi taas tapahtua. Tuolloin ilmestyi Valkea-yhtyeen EP Suurkaupunki, joka sai mairittelevan arvion esimerkiksi rocklehti Soundissa.
Yhtyeen Palo oli koonnut opiskeluaikojen kavereistaan, ja se aktivoitui EP:n julkaisun jälkeen. Valkea alkoi keikkailla ja valmistella myös seuraavaa studiosessiota, jonka tuloksena on nyt tuore omakustannepitkäsoitto Yö kuihtuu valoon.
– Ihan aluksi ei kylläkään ollut selvää, että tekisimme debyyttialbumia. Olimme äänittämässä joulukuussa 2021 taas EP:tä, kun kitaristi Lari Haataja kysyi minulta, olenko miettinyt koskaan albumin tekoa. Toki olin joskus sitäkin miettinyt, mutta vasta tuolloin aloin miettiä sitä ihan oikeasti.
Niinpä alun perin EP:lle aiotut kappaleet päädyttiin säästämään tulevaa pitkäsoittoa varten, ja niiden jatkoksi syntyi melko pian myös liuta muita biisejä.
Tatu Palo määrittelee Valkean bändiksi, jonka soitossa yhdistyvät suomenkielinen vaihtoehtorock ja valtavirtapop. Musiikista löytyy myös kokeellisempaa ilmaisua, ”post-rockin maalailuja, ja melkeinpä suuruudenhulluuteen asti”, Palo naurahtaa.
Esikuvia ovat aiemmin mainitun Pariisin kevään ohella muun muassa Mew, Sigur Rós, Von Hertzen Brothers ja The War on Drugs.
Palo itse laulaa ja soittaa bändissä bassokitaraa. Yhtyeen muut jäsenet ovat hänen ja kitaristi Lari Haatajan lisäksi Laura Hiltunen (laulu, koskettimet), Olli Anttila (koskettimet) ja Miika Mäkäräinen (rummut).
Valkea on yhtä kuin Olli Anttila, Laura Hiltunen, Tatu Palo, Miika Mäkäräinen ja Lari Haataja. Tämä viisikko on soittanut yhdessä vuodesta 2021.
Kuva: Vilja Toivanen
Omintakeisuutta yhteen soundiin tuo levyllä nelihenkinen puhallinsektio, johon kuuluvat Marja Lamppu (pasuuna), Sakari Leponiemi (trumpetti), Valtteri Ahonen (alttosaksofoni) ja Elmeri Karjalainen (tenorisaksofoni). Puhallinsektio on samalla linkki Palon menneisyyteen Teekkaritorvien kapellimestarina.
Tuoreella albumilla on hyödynnetty myös itse taltioituja kenttä-äänityksiä.
– Koko levy alkaa linnunlaululla, jonka nauhoitin kännykällä viime kesänä metsässä Luxemburgissa. Osassa biiseistä kuuluu myös ääniä Berliinin rautatieasemalta. Ne äänet ovat saksalaisen ystäväni nauhoittamia.
Teemallisesti levy käsittelee päätöksiä, pysähtymistä ja taitekohtia.
– Varsinainen konseptialbumi se ei lähtökohtaisesti ole. Meillä ei ollut aluksi mitään yhtä kantavaa ideaa, minkä ympärille biisit rakennetaan. Jälkeenpäin kyllä huomattiin, että kappaleissa on kuin onkin yhteisiä teemoja. Tätä kautta löytyi myös albumin nimi.
Koko bändi odottaa Palon mukaan innokkaasti levynjulkistuskeikkaa kotiyleisön edessä 45 Specialissa Oulussa.
