Antiikin Kreikassa hiiret ja rotat ovat ihmistä nokkelampia, ainakin kun kyse on ravinnonsaannista tai valtakunnan pelastamisesta. Kati-hiiri haluaisi olla kuten legendaarinen sankari Jason, josta hän on lukenut monta tarinaa. Muut eläinlapset kuitenkin naureskelevat Katin haaveelle sankaruudesta.
Ranskalaisanimaatio Taru pienistä sankareista on perustason kohellusseikkailu koko perheelle. Sen tekijätiimi on tuttu muun muassa Viidakon veijarit -elokuvista (2011 ja 2017), ja elokuvissa on eittämättä paljon samaa: juonessa ei juuri ole päätä eikä häntää ja tappelukohtauksia on etenkin loppua kohden paljon.
Antiikin Kreikassa kun ollaan, tarinaan on leivottu vanhaa tarustoa. Ideana on, että Kati konkkaronkkineen seikkailee jumalten hiekkalaatikossa, ja nämä ohjailevat tarinaa selvitellessään välejään. Poseidon kahdehtii veljeään Zeusia, joka on saanut upean patsaan kylän rantaan. Hauska ajatus, mutta hiukan etäiseksi jää juonen tämä puoli.
Jason, jonka retkikuntaan Kati ystävineen liittyy, on jo vanha mies, ja sankarihommat jäävät käytännössä eläinten harteille. Kun joukkio ajautuu vihamielisten kyklooppien ja tuhonhimoisen jättiläisrobotin saarelle, on juoni kehkeytynyt jo sen verran pelottavaksi, etten voi suositella elokuvaa aivan perheen pienimmille.
