Kaksikymppisenä Katriina Järvinen astui ruotsinlaivaan ja samalla suureen tuntemattomaan.
Hän oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa helluntaiseurakunnassa, mutta päättänyt irtautua. Hän oli tutustunut lukiossa maailmanuskontoihin ja alkanut epäillä yhden liikkeen totuutta.
– Ruotsissa olin kuin yksi pakolaisista. Kaikki olivat paossa jotain hirmuhallitusta, minä perhettä ja helluntaiherätystä, 61-vuotias Järvinen kertoo.
Hän oli saarnaajavanhempien ja työläisperheen kasvatti, joka oli täysin hukassa itsensä ja identiteettinsä kanssa.
Rikkaassa naapurimaassa hän siivosi ja seurusteli maahanmuuttajapoikien kanssa. Ruotsalaisiin poikiin tutustumista ei voinut kuvitellakaan, koska he elivät omassa kuplassaan.
Nyt 40 vuotta myöhemmin Järvisen tytär on opiskellut Uppsalassa lääkäriksi ja jäänyt sinne töihin.
– Tyttären lääkärikollegat kahvihuoneessa sanovat, että vau, olet Suomesta, Järvinen nauraa.
