Päätoimittaja Sanna Keskinen
Kuva: Pekka Peura
Kalevan uusi viikonvaihdelukemisto on nähnyt tänään lauantaina päivänvalon. Nimeltään se on Huili, joka viittaa laadukkaaseen ja rentouttavaan vapaa-aikaan, hengähdystaukoon kiireisen viikon päätteeksi. Tuossa hetkessä usein kaipaa hyvää, hauskaa ja älykästä seuraa, ja sitä pyrimme Huilissa tarjoamaan.
Huilia on rakennettu tosissaan muttei totisena. Viihtyminen on yksi tärkeä syy mediasisältöjen kuluttamiseen, ja vaikka Huilissa tarjoamme painavaa asiaa, haluamme tuoda sen myötä myös rentoutta ja hyvää mieltä lukuhetkiin. Ensimmäisessä Huilissa kurkistamme muun muassa oululaiseen brunssikulttuuriin ja juhlimme päivän sankaria, tänään kruunattavaa kuningas Charlesia.
Myös suositut ajanvietesisällöt, kuten ristikot, sudokut ja tietovisa, löytyvät jatkossa viikonvaihdelukemistostamme.
Paitsi älykäs, rento ja viihdyttävä, Huili pyrkii olemaan myös vahvasti paikallinen. Paikallisuus on ominaisuus, jota lukijapalautteessa usein toivotaan lisää.
Meille paikallisuus ei kuitenkaan ole nurkkakuntaista sisäänpäin kääntymistä. Se on aitoa iloa ja ylpeyttä kotiseudusta mutta myös sen tutkimista, mitä erilaiset maailmalla tai Suomessa meneillään olevat virtaukset, tapahtumat ja kehityskulut täällä tarkoittavat.
”Huilia on rakennettu tosissaan muttei totisena.”
Ensimmäisessä Huilissa pohdimme muun muassa sitä, miksi tuore Nato-maa Suomi näyttää muiden silmissä hampaisiin asti aseistetulta, mutta meille yksi maailman suurimmista reserveistä ja puolustusvalmiuden aktiivinen ylläpito ovat itsestäänselvyys, jota ei juuri haasteta. Aihetta lähestymme kahden paikallisen aktiivin kokemusten ja ajatusten kautta. Samalla Oulu paljastuu vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvistä koulutuksista ja harrastuksista kiinnostuneen ”karkkikaupaksi”.
Huili lähti muotoutumaan, kun Kalevan sunnuntaijakelu päätettiin lopettaa kustannusten kovan kasvun vuoksi. Halusimme säästötarpeista huolimatta tarjota lukijoille paketin, jossa riittäisi luettavaa koko viikonlopuksi.
Samalla avautui hyvä alusta kehittää taustoittavaa ja syvälle sukeltavaa journalismiamme eteenpäin. Myös sitä meiltä on lukijapalautteissa toivottu lisää. Tähän toiveeseen pyrimme Huilissa vastaamaan joka viikko.
On selvää, että moni lukija on yhä harmissaan sunnuntaijakelun lopettamisesta. Kuten olen monelle minulle asiasta soittaneelle tai sähköpostia lähettäneelle kertonut, päätös ei ollut meillekään helppo.
Kalevassa haluamme kuitenkin pitää huolta siitä, että pystymme jatkossakin tarjoamaan lukijoillemme laadukasta, paikallista journalismia.
Se on osa tämän seudun ihmisten, yritysten ja yhteisöjen äänen kuulumista niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Se turvaa tämän alueen ihmisten vaikutusmahdollisuuksia itseään koskeviin asioihin ja mahdollistaa ympäröivän todellisuuden ymmärtämistä ja ennakointia. Nämä ovat tärkeitä arvoja niin Kalevalle kuin uskoakseni myös Kalevan lukijoillekin.
Tästä tehtävästä suoriutuminen vaatii taloudellisista toimintaedellytyksistämme huolehtimista. Ilman kannattavaa liiketoimintaa ei voi olla laadukasta lehteä. Journalismista säästäminen taas olisi valinta, joka johtaisi ennen pitkää sisällön heikkenemiseen. Siksi säästökohteita piti etsiä ensisijassa muualta.
Yhä useampi lukija kuluttaa sisältöjämme digitaalisesti. Kuluttajien mediakäytön muutos on viimeiset 10–15 vuotta kulkenut vääjäämättä suuntaan, jossa printin rooli pienenee ja digitaalisten sisältöjen kasvaa. Koronakriisi ja Ukrainan sota ovat kiihdyttäneet tätä siirtymää.
Painetun lehden tulevaisuudennäkymä on sumuinen. Hurjimmat veikkaavat sen kuolevan jo muutamassa vuodessa, osa uskoo sen selviävän murroksesta mutta muuttuvan ylellisyystuotteeksi.
Saamamme palaute osoittaa, että ainakin Kalevan printti on yhä monelle tärkeä. Huililla pyrimme tarjoamaan jotain uutta ja kiinnostavaa – kulutti sisältöämme sitten diginä tai painettuna.
