On se torstai-ilta joka toinen viikko, jolloin Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisokahvila Kivijalkaan kokoontuu aikuista väkeä. Nuorimmat ovat alle nelikymppisiä, vanhimmat eläkeikäisiä, kirjava joukko ihmisiä, joita yhdistää huumeita käyttävä läheinen, yleensä oma lapsi.
Diakoniatyöntekijä Tellervo Kianto vetää tätä vertaistukiryhmää kahdeksatta vuotta. Päihdetyötä hän on tehnyt 25 vuotta.
Kahden tunnin tapaamiseen ei kummempia rituaaleja kuulu. Kävijöiden nimiä ei kirjata, eikä muistiinpanoja tehdä. Kukin kertoo itsestään sen verran kuin haluaa, puhuu kun siltä tuntuu tai vain kuuntelee. Myös tämänkertaisesta tapaamisesta olemme sopineet, että ryhmän jäsenet kertovat kokemuksistaan nimettöminä.
Tarjolla on kahvia, teetä ja pientä purtavaa.
