Suomi on asettanut päästötavoitteen, joka näyttää karkaavan käsistä. Kuva Raahen terästehtaalta.
Kuva: Vesa Joensuu
Päättynyt toukokuu oli meillä poikkeuksellisen lämmin. Hellepäivien määrä nousi Suomessa 16:een, uuteen ennätykseen.
Ilmatieteenlaitoksen meteorologit käyttävät harvoin sanaa poikkeuksellinen. Nyt he käyttivät. Heidän mukaansa harvinaista lämpöä selittää ilmastonmuutos.
Pitkän talven jälkeen tällainen ilmastonmuutos ei tuntunut kurjalta. Pitemmällä jaksolla ja laajemmalla perspektiivillä katsottaessa näkymä on paljon synkempi. Äärisäät koettelevat jo rankasti esimerkiksi Etelä-Eurooppaa ja ajavat väkeä liikkeelle Afrikassa.
Ilmastonmuutoskamppailussa olennaisimpia ovat maailmanlaajuiset tavoitteet ja toimet. Omia tavoitteitaan ovat asettaneet yksittäiset maat ja meillä monet kaupungit.
Sunnuntain Kaleva kertoi Oulun kaupungin hiilineutraaliustavoitteesta, joka koskee vuotta 2035. Tavoite on karkaamassa kohti horisonttia. Teollisuuden päästöt kyllä vähenevät mutta liikenteen eivät.
Hiilineutraalius tarkoittaa sitä, että ilmastoa lämmittävät päästöt ja niiden sidonta ovat tasapainossa. Oulun tavoite on toissa vuonna hyväksytyn kaupunkistrategian ydinkohtia.
Väylä- ja liikennetekniikan professori Pekka Leviäkangas Oulun yliopistosta hämmästelee Kalevassa nimenomaan liikenteen päästöjen hidasta kutistumista kaupungissa.
Leviäkankaan mielestä vauhtia ei ole tulossakaan, ellei päästöille aseteta hintaa. Hän perää keskustelua tiemaksuista ja polttomoottoriautojen rajoittamisesta keskusta-alueella. Odotetusti ajatukset eivät jutun kommenttikentässä nostata kiitosten myrskyä.
Oulu ei ole ainoa kaupunki, jossa tavoitteeseen pääsy kangertelee. Sama on tilanne esimerkiksi Tampereella, joka on päättänyt olla hiilineutraali jo vuonna 2030. Liikenne on ongelma sielläkin.
Entä Suomi, joka pyrkii olemaan ilmastopolitiikan edelläkävijä? Maan pitäisi olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä on kirjattu jopa lakiin. Mutta tavoite on jäämässä vain puheeksi, koska kotimaisen puun kysyntä ja hakkuut kasvavat eli hiilinielut kutistuvat.
Suomen tai suomalaisten kaupunkien ilmastosaavutuksilla maailma ei vielä pelastu, mutta niillä on toinenkin tehtävä: mitä vakuuttavammin toteutamme omat tavoitteemme, sitä uskottavammin voimme perätä päästövähennyksiä maailman suurimmilta saastuttajilta kuten Kiinalta ja Yhdysvalloilta.
Kysymys on koko ajan myös sukupolvien välisestä solidaarisuudesta. Kaadammeko tulevien polvien syliin lastin, jonka hoitaminen tulevaisuudessa on paljon työläämpää kuin se vielä nyt olisi.
Näyttää siltä, että moni ylevä ilmastotavoite jää puhtaasti imagonnostatukseksi. Näin uhkaa olla Oulussakin.
Englannin kielessä on toiminnalle hyvä termi, lip service. Se tarkoittaa löyhää puhetta miellyttämistarkoituksessa. Arkipuheessa tälle löytyy karumpiakin ilmauksia.
