Oli tammikuinen aamu, kun pysäkillä bussista tupsahti pitkäksi venähtänyt nuorimies.
Pakkasta oli rapiat 20 astetta ja tuulen kanssa ties mitä. Teini oli avopäin, takki oli auki ja paljaassa kädessä oli kännykkä. Polvet vilkkuivat farkkujen rei’istä. Tiesin jo ennen kuin katsoin, että lenkkareiden yllä nilkat ovat paljaana.
Täti-ikäistä näky hytisytti ja hymyilytti. Tuli mieleen Tero Karjalaisen kirjassaan Kuusamon legendat lanseeraama termi paleleva teini.
Hän kertoi ala-asteikäisenä kulkeneensa lokakuusta toukokuuhun toppahousuissa ja pitkissä kalsareissa.
