Viron pääministeri Kaja Kallas osallistui paneelikeskusteluun Münchenin turvallisuuskokouksessa sunnuntaina.
Kuva: ANNA SZILAGYI
Münchenin turvallisuuskokouksen viimeisenä aamuna pinnalle alkoi nousta turhautuminen, jota Euroopan unionin itälaidalla koetaan keskieurooppalaista käyttäytymistä ja turvallisuusajattelua kohtaan.
Kylmän sodan aikana kehitetyn turvallisuuskonferenssin päälavalla Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista keskusteli nimekäs joukko poliitikkoja. EU:n ulkosuhteiden korkean edustajan Josep Borrellin kanssa siellä olivat Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson, puolalainen europarlamentaarikko Radoslaw Sikorski ja Viron pääministeri Kaja Kallas.
Keskustelun edetessä esille nousivat säröt eurooppalaisen ajattelun yhtenäisyydessä. Kallas sanoi, että vielä vuosi sitten unionin itälaidan maita ei uskottu, kun ne sanoivat Venäjän olevan hyökkäämässä. Hän sanoi, että niin kutsutut realistit sanoivat Venäjän bluffaavan.
– Ne maat, jotka sanoivat, että te olitte oikeassa sanovat nyt, että me tiedämme taas paremmin, hän jatkoi.
Kallas jätti diplomaattisesti täsmentämättä, mistä maista hän puhuu. Jotain voi tosin päätellä siitä, että hän totesi ydinrintaman osuvan aivan muualle kuin keskiseen Eurooppaan, jos sota todella eskaloituisi ydinsodaksi.
Terveiset lähtivät siis todennäköisesti ainakin Saksaan.
Onko Euroopalla luottamuspula?
Borrell katsoi, että Nato on ollut, on ja tulee olemaan Euroopan alueellisen koskemattomuuden turva. Samaan aikaan keskustelijoiden piirissä tuntui vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että Euroopan on otettava vastuuta esimerkiksi puolustusmenojensa kasvattamisesta.
Isompi ongelma sen sijaan vaikuttaa olevan se, miten Länsi-Eurooppa näyttäytyy unionin itälaidalla ja kuinka koko Eurooppa nähdään muulla maailmassa.
Jälkimmäisestä on tullut tärkeä kysymys myös, koska Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kärjistänyt jakoa demokraattisten ja autoritaaristen maiden välillä. Monien Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maiden asemoituminen tässä tilanteessa ei ole itsestään selvää.
Borrell sanoi, että Afrikassa muistetaan kolonialismi ja Etelä-Amerikassa diktaattorien tukeminen.
– Ihmisillä on muisti ja ihmisillä on tunteet, hän sanoi.
Borrellin mukaan Euroopan pitää vahvistaa uskottavuuttaan globaalina toimijana, ottaa vastuuta turvallisuuden tarjoajana ja rakentaa luottamusta eri puolilla maailmaa.
Onko EU valmis uusiin ”haukkoihin”?
Euroopan unionin on mietittävä toimintaansa myös lähempänä kuin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. EU:n laidoilla on maita, jotka odottavat unionin porstuassa pääsevänsä sen jäseniksi.
Samaan aikaan on käynyt selväksi, että välitila ennen EU:n ja Naton jäsenyyttä ei välttämättä ole tällaisille maille turvallinen. Pääministeri Kristersson sanoi, että EU:n ehdokasmaita pitää auttaa ja viittasi keskusteluunsa Moldovan presidentin Maia Sandun kanssa.
– He ovat hyökkäyksen kohteena Venäjältä, jotta he eivät täyttäisi kriteerejä, Kristersson sanoi.
Moldova sai viime kesänä Ukrainan kanssa EU:n ehdokasmaan aseman. Venäjä on kuitenkin pelaillut maan energiariippuvuudella. Hurjimpien uutisten mukaan se olisi myös juonitellut vallanvaihtoa maahan, mikä Moskovasta on kiistetty.
Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves esitti provokatiiviseen tyyliin yleisöstä kysymyksen siitä, onko Länsi-Eurooppa valmis hyväksymään EU:n jäseneksi lisää itäistä Eurooppaa. Hän muistutti, että Euroopan itälaidan maita on kutsuttu haukoiksi ja sotakiihkoilijoiksi.
Kysymys saattoi olla suunnattu muualle kuin lavalle. Silti se oli muistutus siitä, että laajentumispuheiden kanssa on parasta olla tosissaan.
Paikka EU:n porstuassa ja Venäjän lähialueilla voi osoittautua kylmäksi odotustilaksi.
