Työvoiton festivaaliyleisöstä ehtii hyvin ottaa vajaassa tunnissa. Rockyhtye Kissa esitti tärkeimmillä rokkimittareilla arvioiden oikein mainion shown Qstockin perjantaissa. Alussa yleisö enemmän tarkkaili, lopussa jo karjahteli.
Show oli kiihkeä ja näyttävä, se jytäsi, rullasi ja potki. Kitaravetoisella rockmusiikilla on ehkä sittenkin vielä toivoa, miettii keski-ikään päässyt musaharrastaja. Toki nyt käsitellään Qstockin mittakaavassa pienen estradin eli Koomalavan keikkaa. Ja telttaan olisi mahtunut sisään enemmänkin yleisöä.
Kissan tapauksessa näyttävyys on viety tasolle, joka saa ensi alkuun miettimään huumorin ja ironian mahdollisuutta. On väriä, röyhelöä, lepattavia trumpettilahkeita haalarimallin asuissa, niittejä ja tiikerikuosia.
Musiikki osoittaa, ettei kyse ole huumorista. Kissa soittaa rokkia, jossa on tyylitajulla haltuun otettuja vaikutteita 1970-luvulta: säihkyvää glamia, heviä, jopa melodista punkrockia. Yleisesti voisi puhua 70-lukulaisesta hardrockista.
Kappaleissa on tarttuvuutta, jonka ansiosta ne nappaavat ensikuulijankin helposti mukaansa.
Alusta asti paikalla olleiden joukossa taisi olla monia, jotka olivat tulleet tarkistamaan itselleen ennalta tuntemattoman rockbändin.
