Ari Laaksonen on akatemiaprofessori.
Kesän aikana on kuultu poikkeuksellisia uutisia ilmaston lämpenemisestä. Heinäkuu oli 0,3 astetta lämpimämpi kuin mikään kuukausi aiemmin maailmanlaajuisella keskilämpötilalla mitattuna. Valtamerten pintalämpötila on poikkeuksellisen korkea. Etelämannerta ympäröivän merijään laajuus on vuodenaikaan nähden kymmenen prosenttia alempana kuin koskaan satelliittimittausten aikakautena.
Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on koettu poikkeuksellisia helleaaltoja. Chilessä mitattiin lähes 39 asteen lämpötila, vaikka siellä on talvi.
Ihmisperäinen ilmaston lämpeneminen on kaikkien näiden ilmiöiden taustalla. Tokikaan se ei yksin selitä ennätyksellisiä arvoja, vaan ilmaston luontainen vaihtelu vaikuttaa myös. Tyyni valtameri on siirtymässä viileistä La Nina -olosuhteista lämpimään El Nino -vaiheeseen, mikä tuntuu vuoden-parin ajan maailmanlaajuisissa lämpötiloissakin.
Lisäksi Pohjois-Atlantin lämpimyyteen epäillään vaikuttavan poikkeuksellisten tuuliolojen, joiden takia muun muassa valtameren päällä normaalisti leijaileva ja sitä viilentävä Saharasta peräisin oleva valtava pölypilvi on pysynyt poissa.
Nämä ilmastoa lämmittävät vaikutukset yhdessä saanevat aikaan sen, että 2024, jollei jo tänä vuonna, maailmanlaajuinen keskilämpötila kohoaa ensimmäistä kertaa 1,5 astetta yli esiteollisen ajan. Ylitys ei onneksi jää pysyväksi, vielä. Kun ilmaston luontainen vaihtelu kääntyy viileämpään suuntaan, on odotettavissa, että palataan alle puolentoista asteen. Mutta pysyvämmin tuo raja ylitetään todennäköisesti jo 2030-luvulla. Kasvihuonekaasujen päästöissä ei valitettavasti ole näköpiirissä nopeita vähennyksiä.
Ilmastoskeptikot ovat jo pitkään vähätelleet ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä ja puhuneet luonnollisista ilmastosykleistä. Nyt on kuulemma menossa normaali lämpenemisvaihe, joka aivan pian kääntyy viilenemiseksi. Vastaavia viilenemisennusteita on kuultu ainakin 1990-luvulta asti, mutta eivätpä ole vielä ihan sattuneet kohdilleen.
Kotimaisilla ilmastoskeptikoilla on aivan oma keppihevosensa, joihin he pitkälti ilmastosykli-teoriansa perustavat, Lapin pitkät puulustosarjat. Puulustojen paksuudesta ja tiheydestä pystytään arvioimaan menneitä kesälämpötiloja, kun lustosarjat on ensin kalibroitu mitattujen lämpötilojen avulla.
”Näkyy 30-luvun lämpö toki ihan lämpömittareissakin; Suomen keskilämpötilan ennätysvuosi oli 1938 aina vuoteen 2015 asti.”
Lapin lähes 1200 vuoden pituisista lustosarjoista on julkaistu useita erinomaisia tieteellisiä artikkeleita. Sarjoista saadaan selville mielenkiintoisia seikkoja Fennoskandian lämpötilojen vaihteluista ja esimerkiksi suurten tulivuorenpurkausten vaikutuksista niihin.
Aiemmista Lapin lustosarjojen tutkimuksista nousee esiin kaksi piirrettä, joiden perusteella kotimaiset ilmastoskeptikot ovat minullekin tolkuttaneet, ettei tällä hetkellä ole mitenkään poikkeuksellisen lämmintä. 1930-luku näkyy sarjoissa yhtä lämpimänä jollei lämpimämpänä kuin 2000-luku. Näkyy 30-luvun lämpö toki ihan lämpömittareissakin; Suomen keskilämpötilan ennätysvuosi oli 1938 aina vuoteen 2015 asti.
Mutta ei tässä kaikki: jotenkin ilmastoskeptikot ovat onnistuneet vakuuttamaan itsensä siitä, että Lapin lustosarja edustaa koko pohjoista pallonpuoliskoa.
No, 30-luku oli lämmin, mutta lämpö oli alueellista, ja johtui nykytiedon mukaan lähinnä merivirtojen vaihtelevuudesta ja Barentsin mereen virranneesta poikkeuksellisen lämpimästä vedestä. Jos tarkastellaan Euroopan maiden keskilämpötilasarjoja, Pohjoismaissa 30-luvun lämpimyys näkyy selvästi, mutta Keski- ja Etelä-Euroopan maissa ei oikeastaan millään lailla.
Toinen ilmastoskeptikoiden lempiaihe on lämmin keskiaika. Viimeisen vuosikymmenen tutkimukset, jotka perustuvat puulustojen lisäksi muihinkin lämpötilan kanssa korreloiviin aineistoihin, ovat paljastaneet, ettei 1000-luvun tienoilla ollut yhtään vuosikymmentä, joka olisi ollut erityisen lämmin maailmanlaajuisesti. Silloin, kun Euroopassa oli lämmintä, oli jossain muualla viileää.
Tämä ei kotimaisille ilmastoskeptikoille kuitenkaan kelpaa, he luottavat ainoastaan Lapin lustoihin.
Viikko sitten ilmestyi arvostetussa tiedelehti Naturessa uusi Lapin lustoihin perustuva julkaisu. Paitsi että lustosarjaa oli jatkettu kymmenisen vuotta nykypäivää lähemmäs, oli siinä tutkittu lustoja uudella menetelmällä, jossa mitataan puun solujen kokoa.
Näin oli onnistuttu parantamaan korrelaatiota mitattujen lämpötilojen kanssa huomattavasti, jolloin lustoista luettuihin menneisyyden lämpötiloihinkin voidaan luottaa aiempaa enemmän.
Uusi lustosarja paljastaa, että Fennoskandiassa on tällä hetkellä selkeästi lämpimämpää kuin keskiajalla tai milloinkaan viimeisen 1200 vuoden aikana. Montako ilmastoskeptikkoa tämä tieto käännyttää?
Tuskin kovin montaa, onhan heidän mielestään pitkäaikainen ilmaston viileneminen alkamassa aivan kohta.
