Kuva: Jarmo Kontiainen / arkisto
Dimi Salo (s. 1988) on oululainen laulaja-lauluntekijä, muusikko, musiikkipedagogi, musiikkitoimittaja ja nyt myös esikoisromaanin julkaissut taiteen moniottelija. Esikoisromaanista Sopivanlaiset tekee erityisen se, että Salo on saman prosessin aikana synnyttänyt myös samannimisen kokopitkän albumin.
Salo antaa paketille käyttöohjeen: romaanin ja albumin voi kokea itsenäisinä teoksina, tai kokonaisuutta voi seurata kuin musiikkinäytelmää. Hän on myös alkanut työskennellä sen eteen, että Sopivanlaiset pääsee näyttämölle.
Pohjavireeltään yhteiskunnallinen romaani sijoittuu 2010-luvun Ouluun, ja dialogeissa kajahtaa vahva oululainen. Kaupunni ei ole aivan paska kolmihenkiselle perheelle, joista kukin mietteissään kulkee sen kaduilla omiin toimiinsa.
Aava-tytär lähestyy kolmenkympin kriittistä aikuistumisen rajapyykkiä, tekee kuppilassa töitä nollatuntisopimuksella ja miettii, onko hän sopivanlainen kenellekään, mihinkään, missään. Eikä viisikymppinen Hannele-äitikään mahdu menestyjän muottiin, sillä hän on joutunut luopumaan vaatesuunnitteluputiikistaan ja kiristelee nyt hampaitaan katkerana yksinyrittäjänä.
Pitkäaikaistyötön Juhani yrittää löytää merkitystä elämälleen tyydyttämällä alati tyytymättömän Hannelen oikkuja, mutta eniten hän kuitenkin haluaisi lopettaa oman kärsimyksensä. Koko vuodenkierron ajan, tammikuusta joulukuuhun kukin saa vuorollaan avata tuntojaan ja pysähtyä niihin elämänsä risteyskohtiin, joissa hän olisi voinut valita toisin.
Aavalle, Hannelelle ja Juhanille on kullekin varattu neljä kuukautta, ja jokainen kuukausi päättyy lyriikkaan, johon Salon albumilta löytyy myös sävel. Teoksessa on siis 12 lukua ja niissä vastaava määrä lyriikoita.
Spotify-palvelussa näitä kappaleita ainakin voi kuunnella. Suomalaiskansallinen melankolia kaihoaa Salon heleässä äänessä ja herkässä tulkinnassa, mutta rytmityksestä ja melodioiden kulusta löytyy kansainvälisempää tatsia.
Musiikkikriitikoksi en ryhdy, mutta arvelisin albumin olevan vahvempaa tekoa kuin kirjallinen tuotos. Teksti on toteavaa, mutta monelle todennäköisesti terapeuttista. Kaunokirjallista kunnianhimoa siitä ei etsimättä löydä.
Minäkertojat manifestoivat vahvasti sen puolesta, että heidän pitäisi kelvata omana itsenään. Samaa oikeutta ainakaan Hannele ei silti anna kuntosalissa ponnisteleville kanssaihmisilleen, joita nimittelee ”Norsu-ukoksi”, ”Miss Timmiksi”, ”Permikseksi”, ”Harmikseksi” ja ”Riuku-Petteriksi”. Myös loppuratkaisu jää vähän vaisuksi.
Kokonaisuutena tämä monitaiteellinen paketti toki täytyykin arvioida, ja sellaisena se varmasti on enemmän kuin osiensa summa. Erityisen kiitoksen ansaitsee Salon monivuotinen ponnistus ja uskallus tehdä omannäköistään taidetta.
Salo taklaa mukavasti monitaiteellisen projektin tyypillisen haasteen, kuinka synkronoida (tässä tapauksessa) tarinan vaiheet ja kuhunkin niistä liittyvä kappale. Musikaalin ainekset ovat jo koossa, ja voin kuvitella valmiin produktion näyttämölle.
Romaani
Dimi Salo: Sopivanlaiset. 2023.
Kriitikko kiteyttää
Plussat
Kunnianhimoinen ja synkronoitu kokonaisuus tarinaa ja musiikkia.
Perheen kolme näkökulmaa ikään, sukupuoleen, mielenterveyteen ja työelämään.
Miinukset
Toteava kerronta, kunnianhimoton loppuratkaisu.
