Tämän jutun kuvissa seikkailee edesmennyt koirani Viivi. Viivi oli rodultaan cavalier kingcharlesinspanieli, tuttavallisemmin cavalier.
Olen kasvanut cavalierien keskellä, mutta Viivi jäi perheemme viimeiseksi.
Cavaliereja löytyy Suomesta tuhansia, Oulustakin pitkälle toistasataa. Noin 15 vuoden ajan rotu on myös noussut säännöllisin väliajoin mediassa esiin koirajalostuksen ongelmallisuuden esimerkkitapauksena.
Cavalierin ystävällinen ja reipas luonne kauniissa paketissa hurmasi äitini täysin jo 1990-luvulla. Rodun ongelmat tulivat meitä lähelle kuitenkin vasta vuonna 2007, kun Viivi sai pennut, jotka sairastivat perinnöllisiä sairauksia.
Viivin jälkeläisten syringomyelia alkoi oireilla nuorella iällä. Se ilmeni pään ravisteluna, pakonomaisena rapsuttamisena ja ajoittaisina kipukohtauksina, joita lääkkeet helpottivat.
Viivi eli pitkän ja laadukkaan elämän ja kuoli vuonna 2019. Ymmärsimme kuitenkin, että terveet vanhemmat eivät enää taanneet terveitä pentuja. Päätimme, että cavaliereja ei perheeseen tule, ennen kuin rodun terveys kohentuu.
Kuva: Kotialbumi / Elina Niskasaari
Juuri nyt on kuitenkin meneillään yritys, joka saa pohtimaan, voisiko aika olla kypsä cavalierin paluulle.