Taas saa hävetä. Riikka Kontion näyttely Kulttuurikiihdyttämö TILAn Galleria TASOssa Oulussa, Pikisaarentie 15, 31.5. saakka.
Häpesi silmät päästään, menetti kasvonsa. Taas saa hävetä!
Häpeän kokemusta kuvaamaan on monia vakiintuneita sanontoja. Useissa niistä häpeämään joutuva tai asetettu pyyhitään pois muiden silmistä kasvottomaksi, näkymättömäksi.
Häpeäjä voi itsekin haluta tulla maan nielaisemaksi tai sulautua tapettiin. Näitä tuttuja sanallisia häpeän kuvauksia kuvataiteilija Riikka Kontio käyttää teostensa niminä.
Kontion näyttely Galleria TASOn kierreportaikossa on sekä taiteellinen kokonaisuus että tutkimustulosten esittely.
Maaliskuussa tänä vuonna Kontio kartoitti suomalaisten kuvataiteilijoiden häpeäkokemuksia kyselyssä, joka lähetettiin kuvataideseurojen ja -järjestöjen kautta kuvataiteen ammattilaisille. Siihen vastasi 336 taiteilijaa.
Otos ei ole suurensuuri, mutta tulos on silti paljon puhuva. Sen perusteella käy muun muassa ilmi, että kyselyyn vastanneista kuvataiteilijoista 85 prosenttia on hävennyt itseään taiteilijana.
Vaikka Kontion teoksissaan esiin tuomat häpeän kokemukset liittyvät erityisesti taiteilijoiden tuntemaan häpeään, on häpeä mekanismeineen varmasti hyvin tuttu useimmille, ja teokset ovat laajasti samastuttavia.
Häpeällä on myös lukuisia alalajeja. Ihan viime päivinä olen törmännyt mediassa niin keho-, koti- kuin kielihäpeään. (Viimeksi mainittu liittyi suomalaisten englanninkielen taitojaan niin usein aivan turhaan rallienglanniksi vähättelevään asenteeseen.)
Kontion sinisävyiset maalaukset lähestyvät häpeää henkilökohtaisen kehollisen kokemuksen suunnalta. Maalauksissa on hoivaava henki. Kipsi- ja keramiikkateoksissaan Kontio taas antaa häpeälle yleisemmällä tasolla visuaalisen muodon.
Myös kyselytutkimuksen tulokset ovat nähtävillä teoksina, kuten diagrammeina, jotka muodostuvat vanhoista siveltimistä.
Kontion näyttely on tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta liian usein vaietaan. Näyttely houkuttelee häpeämään yhdessä: ei ole noloa hävetä, se tuntuu sanovan.
Kun tunnistamme ja jaamme häpeämme, ehkä häpeämme vähemmän.
Kriitikko kiteyttää
Taiteilijan häpeä tiivistyy: Mäntysaippuapalaan on kaiverrettu syvin kirjaimin ”häpeä”. Yhdessä siveltimen kanssa saippuasta muodostuu teos, joka varmasti kolahtaa moneen taidemaalariin, sillä juuri tuollaiseen saippuaan siveltimiä usein hangataan, kun niitä puhdistetaan. Vähitellen, vähitellen ehkä pestään pois myös häpeää…
Henkilökohtaisesta jaetuksi: Henkilökohtaiset häpeäkokemukset saavat näyttelyssä rinnalleen kyselytutkimuksen paljastamia tietoja suomalaisten kuvataiteilijoiden potemasta häpeästä. Aihepiiri on esillä hyvin samastuttavana ja kokemusten jakamiseen houkuttelevana. Näyttely on tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta liian usein vaietaan.
