Lapissa on liian vähän suojelualueita.
Näin on ainakin, kun asiaa katsotaan luonnon monimuotoisuuden ja lajien säilymisen näkökulmasta.
Puhtaasti numeroiden valossa suojelualueita on paljon.
Pohjois-Lapissa metsämaasta on suojeltu 40 prosenttia ja kitumaasta 60 prosenttia.
Suojellut kitumaat antavat kuitenkin liian valoisan kuvan metsien suojelusta. Niistä kaksi kolmasosaa on metsälajistolle marginaalisia tunturimaita ja rämeitä, todetaan Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa Kohti kattavaa suojelualueverkostoa (Kokasu).
Lisäksi Lapin suojelualueet eivät ole jakautuneet kovin tasaisesti, sanoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
– Pohjoisessa verkosto on kohtalaisen tiheä, mutta etelämpänä tilanne ei ole monin paikoin kovin kummoinen. Sinne missä alueita on harvassa, pitäisi saada uusia suojelualueita, jotta verkosto olisi toimivampi.
Aukkoja on etenkin Kolarin, Pellon ja Sodankylän muodostamassa kolmiossa, sekä Rovaniemen, Ranuan ja Kemijärven välisellä alueella. Näillä alueilla suojelukohteet ovat muuhun Lappiin verrattuna pieniä ja niitä on vähän.
Alla olevasta kartasta voit eri kategorioita klikkaamalla katsoa ja vertailla, kuinka paljon ja missä Lapissa on erilaisia suojelualueita.
Luonnonsuojelussa suuri on kaunista.
Vielä parempi on, jos alueet ovat lisäksi kytköksissä toisiinsa.
Tällainen verkosto hidastaa lajien vähenemistä ja antaa niille mahdollisuuden siirtyä sitä mukaa, kun ilmasto lämpenee.
– Ilmastonmuutosta tuskin pystyy pysäyttämään ainakaan lähitulevaisuudessa. Laaja-alaiset, hyvälaatuiset ja toisiinsa hyvin kytkeytyneet suojelualueet ovat paras toivo pohjoisen lajeille, Lehikoinen sanoo.
Mikä?
Kansallispuisto
Perustettu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja virkistyskäyttöön.
Liikkuminen sallittu vapaasti.
Mahdollisilla rajoitusosilla liikkuminen on rajoitettu merkityille reiteille tai kokonaan kielletty.
Sijaitsee valtion mailla.
Lapin kansallispuistot
- Pallas-Yllästunturi 1 023 km²
- Lemmenjoki 2 858 km²
- Urho Kekkonen 2 549 km²
- Salla 100 km²
- Pyhä-Luosto144 km²
- Riisitunturi 76 km²
- Perämeri 149 km²
Lapin suurimmat suojelualueet ovat kansallispuistoja. Puistoverkosto on varsin kattava, mutta siinä on tunturiluonnon kokoinen aukko.
Toki Urho Kekkosen, Pallas-Yllästunturin ja Lemmenjoen kansallispuistoissa sekä Kevon ja Mallan luonnonpuistoissa on tunturiluontoa. Mutta tärkeimmät alueet jäävät puistojen ulkopuolelle, Lehikoinen sanoo.
Käsivarren suurtuntureille ehdotettiin kansallispuistoa, mutta hanke kaatui paikallisten vastustukseen.
Käsivarsi on erämaa-aluetta. Myös suurin osa muista kansallis- ja luonnonpuistojen ulkopuolella sijaitsevista tunturiseuduista sijaitsee erämaa-alueilla.
Erämaa-alueet eivät ole suojeltuja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta niiden maankäyttö on hyvin rajoitettua ja metsätalous on kielletty. Lisäksi ne kuuluvat Natura-verkostoon.
Lehikoisen mukaan erämaa-aluekin turvaa luontoa, jos suojelu on järjestetty toimivasti.
Retkeilijöitä ohjaillaan rakentamalla reittejä ja palveluita. Kansallispuistojen retkeilyrakenteille on helpompi saada rahoitusta.
Aleksi Lehikoinen.
Kuva: Aleksi Lehikoisen kotialbumi
Toisaalta Metsähallitus ohjailee kävijöitä erämaa-alueilla jo nyt. Käsivarressa autiotuvat ja reitit kanavoivat ihmiset tietylle alueelle, ja muualle jää koskemattomampia alueita.
Kansallispuistostatuksen kääntöpuoli on kasvava kävijämäärä.
Suomessa virkistyskäytön vaikutuksia esimerkiksi lintulajeihin on tutkittu vain vähän. Ulkomaisista tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että lapinsirkku ja tunturikihu välttelevät kaikkein vilkkaimpia reittejä.
–Tämä on minusta avainkysymys. Lapin erämaa-alueet ovat valtavia. Jos jää riittävästi tilaa, jossa retkeilypaine on pienempi, suojelu toimii, Lehikoinen sanoo.
Mikä?
Erämaa-alue
Eivät ole varsinaisia suojelualueita. Teiden rakentaminen ja kaivostoiminta ovat kiellettyjä muutoin kuin valtioneuvoston luvalla, eikä niillä harjoiteta metsätaloutta.
Kaikki 12 erämaa-aluetta sijaitsevat Lapissa: Kaldoaivi 2 943 km², Kemihaara 302 km², Hammastunturi 1821 km², Paistunturi 1570 km², Pulju 613 km², Käsivarsi 2 206 km², Tarvantovaara 670 km², Muotkatunturi 1 560 km², Tuntsa 212 km², Vätsäri 1573 km², Tsarmitunturi 153 km² ja Pöyrisjärvi 1274 km².
Retkeilijät eivät halua vaikuttaa luontoon negatiivisesti, mutta sitä voi tahattomasti tapahtua, Lehikoinen sanoo.
Esimerkiksi naalin suojeluun liittyen pelkästään ihmisen läsnäolo ei ole välttämättä ongelma.
– Jos luontoon jätetään ruokajätettä tai kalanperkeitä, ketut kuitenkin hyötyvät niistä enemmän kuin naalit.
Lehikoisen mukaan olisi syytä miettiä, tulisiko virkistyskäyttöön tarkoitettuja helikopterilentoja rajoittaa tietyillä alueilla. Niitä tulisi välttää ainakin tiettyinä vuodenaikoina, jolloin luonto on kaikkein haavoittuvimmillaan.
Kyse olisi lintujen pesimäajasta tai alueista, jotka ovat erityisen herkkiä eroosiolle.
– En halua jyrkästi kieltää mitään, mutta kopterilla pääsee semmoisiin paikkoihin, joihin kohdistuva retkeilypaine olisi kävellen vähäisempää. Viranomaisten ja poronhoidon lennot ovat asia erikseen.
Tunturiluonnon monimuotoisuutta uhkaavat myös porojen laidunnuspaine ja muun muassa matkailun maankäyttö.
Poronhoidon osalta Kokasussa ratkaisuksi esitetään laidunkierron kehittämistä. Tästä on hyviä kokemuksia Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistoissa.
Muiden elinkeinojen osalta suositellaan tunturiluonnon ja poronhoidon nykyistä kokonaisvaltaista huomioimista, kun suunnitellaan maankäyttöä.
Suurista suojelualueista huolimatta pohjoisesta Lapista löytyy edelleen arvokkaita luontokohteita, joita ei ole suojeltu. Yleensä nämä ovat vanhoja metsiä ja soita.
Ympäristökeskuksen Kokasu kehottaa suojelemaan kaikki Pohjois-suomen vanhat metsät, joita ei vielä ole suojeltu.
Pohjois-Suomessa vanhan havumetsän raja on 160 vuotta.
Pieniäkin alueita kannattaa Lehikoisen mukaan suojella.
– Monta pienempää aluetta voi muodostaa hyvä kokonaisuuden.
Mikä?
Luonnonpuisto
Perustettu tieteellisiin tarkoituksiin.
Säilytetään luonnontilassa.
Vapaa liikkuminen yleensä kielletty tai luvanvaraista. Poikkeuksiakin on. Kevon luonnonpuistossa liikkuminen on sallittu merkityillä reiteillä tiettyinä vuodenaikoina.
Lapin luonnonpuistoissa paikallisilla asukkailla voi olla luontaiselinkeinoihin, kuten poronhoitoon, liittyviä nautintaoikeuksia.
Sijaitsee valtion mailla.
Lapin luonnonpuistot
- Kevo 711 km²
- Pisa 49 km²
- Malla 31 km²
- Sompio 179 km²
- Maltio 147 km²
- Värriö 125 km²
- Runkaus 70 km²
Kustannustehokkainta olisi perustaa suojelualueita valtion maille, sillä byrokratia on kevyempi kuin yksityisiä suojelualueita perustettaessa.
Myös alueet ovat yleensä isompia.
– Vaikka hallitus vastikään suojeli uusia alueita pääasiassa Pohjois-Suomesta, niiden ulkopuolelle jäi silti merkittäviä alueita, Lehikoinen toteaa.
Uusi luonnonsuojelulaki astuu voimaan kesällä. Sen myötä Lappiin saattaa hyvinkin syntyä uusia suojelualueita.
Lakiin on kirjattu mahdollisuus ekologisen kompensaation, eli toimija voi hyvittää aiheuttamaansa haittaa.
Ekologisessa kompensaatiossa esimerkiksi metsätalous voi hyvittää hakkuut suojelemalla metsää muualta.
Luontotyyppien pitää vastata toisiaan.
– Metsän suojeleminen ei tarkoita, että hakkuut vähenevät. Metsäteollisuus vain ottaa puut jostain muualta. Siksi pitää suojella luonnon monimuotoisuuden kannalta parempaa metsää kuin keskimääräinen hakkuukypsä talousmetsä, Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho selittää.
Toinen keino on ennallistaa heikennettyjä alueita.
– Jos suota hyödynnetään, sitä voi kompensoida ennallistamalla tai suojelemalla suota.
Kompensaatio on vapaaehtoista. Tämä on Kotiahon mukaan suuri puute, sillä luonnolle aiheutettua haittaa ei nyt tarvitse korjata.
–Ilmaston puolella on jo päästökauppa. Samanlainen aiheuttaja maksaa -periaate tulisi saada luonnonsuojeluun.
Maailmalla ekologinen kompensaatio on käytössä useissa maissa, mutta yleensä siinä on epäonnistuttu.
Tämä johtuu siitä, että kompensaatiolle ei ole ollut pelisääntöjä, Kotiaho sanoo.
Suomessa pelisäännöt on kirjattu lakiin, ja ne perustuvat tieteelliseen näyttöön.
– On hyvin mahdollista, että tuleva laki on lajissaan maailman paras.
Kompensaation lisäksi Kotiaho pitää uuden lain ansiona sitä, että siinä katsotaan tulevaisuuteen.
Vanhassa laissa suojelun edellytykset perustuvat olemassa oleviin luontoarvoihin.
Uudessa laissa katsotaan suojeluperusteeksi myös se, että alue on tärkeä ilmastonmuutokseen sopeutumisen tai lajien säilymisen kannalta.
– Voidaan suojella alueita, jotka eivät välttämättä nyt sisällä tärkeitä luontoarvoja, mutta ovat tulevaisuudessa tärkeitä
Kotiahon mukaan usein unohdetaan, että jos joku alue jätetään ihmiskäytön ulkopuolelle, sadan vuoden päästä se on arvokasta aluetta.
– Luonto parantaa itsensä, jos sille annetaan mahdollisuus.
Lue myös: Perämeren suojelu kaipaa päivittämistä – Katso kartasta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun suojelualueet
Mikä?
Muut suojelualueet
Natura-verkosto on perustettu suojelemaan Euroopan unionin tärkeitä luontotyyppejä. Suurin osa Suomen Natura-alueista on nykyisiä erämaa-alueita, suojelukohteita ja luonnonsuojelualueita.
Soidensuojelualueilla pyritään säilyttämään suoluontoa. Soidensuojelualueita on myös muilla suojelualueilla.
Parhaat lintusuot ovat usein suojeltuja alueita. Liikkumista on voitu rajoittaa pesimärauhan turvaamiseksi.
Yksityiset suojelualueet muodostetaan maanomistajan hakemuksesta. Maanomistaja voi olla yksityinen henkilö, yhteisö tai kunta.
Muita suojelualueita ovat myös lehtojen-, hylkeiden- ja vanhojen metsien suojelualueet.
Haastattelujen lisäksi jutun lähteenä on käytetty Suomen ympäristökeskuksen julkaisua Kohti kattavaa suojelualueverkostoa (Kokasu).
Lähde
