Vieraan pelosta ja muukalaisvihasta saadaan toistuvia osoituksia Suomessa ja muualla Euroopassa. Muualta tulevien oletetaan pyrkivän hyväksikäyttämään vauraiden yhteiskuntien turvaverkkoja. Äärinationalistisen ja rasistisen ajattelun mukaan kulttuurinen moninaistuminen uhkaa jotain kansallista, rajattua ja ikiaikaista.
Maahanmuuttovastaisuutta pönkittää jatkuva puhe rahasta, jota hyvinvointiyhteiskunta kerää ja jakaa asukkailleen. Poliittiset kiistat jakotavoista nostavat rahan keskeiseksi arvoksi, kun määritellään ketkä voivat kuulua suomalaisiin (tai vaikkapa ruotsalaisiin tai tanskalaisiin).
Rahavetoinen puhe typistää tulevaisuushorisontin lyhimmillään vaalikauden mittaiseksi. Katse kauemmas tulevaisuuteen rajaisi rahan vain välineeksi yhteisen hyvän tavoittelussa.
Toteutuneita tulevaisuuksia löytää historiasta.
Onhan tämä nyt vaikea kysymys silloin, kun valtio esittää suurempaa kuin onkaan, elää yli varojensa, eikä pysty pitämään huolta edes omista kansalaisistaan.