”Onko teillä lisää näitä Rumia säveliä?” tiedusteli miesasiakas vähän kuin varkain. Kieltämättä se yllätti.
Olin päässyt lukion jälkeen unelmaduuniin levykauppaan, ja olin ehtinyt hyvin kehittää mielikuvan keskiverrosta Hassisen Koneen fanista. Keski-ikäinen supattelija oli mahdollisimman kaukana sellaisesta.
”Tässähän näitä Rumia säveliä on: kasetit tuolla pöydällä, ja levyjä löytyy toista kymmentä telineestä”, vastasin. Vaitonainen mies selasi tummanpuhuvia albumeita. Jokaisen kannessa oli synkkä voimalan tapainen. Asiakas tiedusteli, mahtaisiko niitä olla lisää.
Ajattelin, että nyt tulee viikon kaupat kerralla: ”Ei nyt, mutta varmaan huomiseksi saadaan tilattua varastosta. Montako laitetaan?” ”Näitä samojako?”, ihmetteli asiakas.
Pitkän selvittelyn jälkeen tajusin, että mies etsi pornoralleja, joita julkaistiin nimellä Isojen poikien lauluja. Ne pari, jotka hyllystä löytyivät, asiakkaalla oli jo.
Vaikka albumit myivät ja radio, tv, lehdet ja keikkalavat tykittivät bändiä, kaikki eivät siis tunteneet Hassisen Konetta vuonna 1981. Aika monet kumminkin tykkäsivät. Kolmella albumilla soitti harvinaisen tiukasti soittava, kunnianhimoinen uuden aallon bändi, jonka keulilla lauloi raivokkaan velmu Ismo Alanko kiehtovia tekstejään.
Aika monet muistavat bändin yhä, mikä todistettiin heinäkuussa 2022 loppuunmyydyllä Ratinan stadionilla Tampereella. Sen tunnelmia taltioi ohjaaja Mika Kaurismäki, joka veljensä Akin kanssa komensi kamerat kohti Hassisen Konetta jo vuoden 1981 kiertue-elokuvassa Saimaa-ilmiö.
