Kalevi Kiviniemi 1958–2024.
Kuva: Kari Kiviniemi
Kalevi Kiviniemi. Konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi menehtyi sairauskohtaukseen lapsuudenkodissaan Jalastossa 3. huhtikuuta.
Hän lyyhistyi harjoitusurkujensa viereen juuri kun oli hiljaisten koronavuosien jälkeen virittämässä itseään huippukuntoon kansainvälisiä esiintymisiä varten. Hän oli 65-vuotias, syntynyt musiikkia aktiivisesti harrastavaan perheeseen Jalasjärvellä 30. kesäkuuta 1958.
Kiviniemi kuului kansainvälisten urkutaiteilijoiden terävimpään kärkeen. Jätettyään tehtävänsä Lahden Ristinkirkon urkurina (1985–2000) ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana (1991–2001) hän omistautui konsertoimiseen ja piti jopa sata konserttia vuodessa.
Esiintyessään ympäri maailmaa hän pääsi perehtymään satoihin urkuihin filippiiniläisistä bambu-uruista yksityisiin kokoelmasoittimiin. Hän tunsi tarkoin sekä pienten kirkkojen ja suurten katedraalien että konserttisalien urkujen erityispiirteet.
Hän haastoi jokaisen urun äärellä itsensä. Hän halusi aina tehdä oikeutta niin musiikille ja soittimen luonteelle, ja siksi hän räätälöi ohjelmansa kullekin yleisölle sopivaksi.
Ammatillisesti Kiviniemen tärkein esiintymisalue oli Saksa, mutta henkisen kotinsa hän sanoi olevan ranskalaisessa urkumusiikissa. Hän rakasti Cavaillé-Coll-urkuja ja César Franckin musiikkia.
Pariisin Notre-Damen katedraaliin hänellä oli nelikymmenenvuotinen yhteys. Ensimmäisen kerran hän kävi siellä opiskelijana lukuvuonna 1981–1982 ja pääsi kuulemaan ranskalaisen mestariurkuri Pierre Cochereau’n improvisointia, mikä uursi nuoreen muusikkoon elinikäisen jäljen.
Kalevi Kiviniemen henkinen koti oli Ranskassa. Hänellä oli Pariisin Notre-Damen katedraaliin nelikymmenenvuotinen yhteys.
Kuva: Kari Kiviniemi
Kotimaassa Kiviniemen tärkeä tukija oli Tauno Äikää, joka valoi uskoa nuorempaan kollegaansa.
Kalevi Kiviniemi oli poikkeuksellisen syvällisesti perehtynyt soittamansa musiikin historiallisiin taustoihin ja kunkin aikakauden esitystraditioihin.
Hänen kansainvälinen menestyksensä perustui lahjakkuuden lisäksi intohimoiseen harjoitteluun, loputtomiin toistoihin, mikä samalla antoi vapautta ylivertaisen virtuoosisiin, rohkeisiin ja epäsovinnaisiinkin tulkintoihin.
Vanhojen urkumestarien tavoin hän oli erittäin taitava improvisoija. Hän myös sovitti uruille ooppera- ja orkesterimusiikkia sekä pianoteoksia. Hän julkaisi lähes kaksisataa äänilevyä kattaen kaikki tyyli- ja aikakaudet.
Erityisen taitava Kiviniemi oli jalkion käyttäjänä, ja tätä taitoaan hän piti yllä pakkaamalla aina matkalaukkuunsa pienikokoisen harjoitusjalkapallon. Junioriajan maalivahti oli voittanut useita tekniikkamestaruuksia, ja pallon vikkelä käsittely hotellihuoneessa piti jalat hyvässä vireessä.
Suomessa ei aina ymmärretty Kiviniemen ainutlaatuisen laajaa ja monipuolista osaamista, hänen syvällisintä puoltaan.
Monet tempaukset tanssijoiden, Leningrad Cowboys -yhtyeen ja tulitaiteilijoiden kanssa tai esiintymiset lapsille Notre-Damen kellonsoittajan hahmossa antoivat julkisuudessa yksipuolisen kuvan hänen taiteilijapersoonastaan.
Kiviniemi oli mielipiteet jakava värikäs persoona. Taiteilijakollegat luonnehtivat häntä intomieliseksi romantikoksi, suurten visioiden toteuttajaksi, joka elämässään pyrki jalouteen myös ventovieraita kohtaan.
Ystävilleen ja läheisilleen hän oli ylitsevuotavan antelias ja epäitsekäs. Oppilailleen hän jakoi auliisti osaamistaan ja antoi heille aikaa silloinkin, kun sitä ei olisi ollut. Hän oli monen henkilön tärkeä sielunhoitaja.
Muusikkona hän oli optimisti ja näkijä, joka uskoi että asiat toteutuvat, kun niihin tarpeeksi vahvasti uskoo. Itse hän rohkeni kulkea unelmiaan kohti ja ylittää rajansa.
Koronavuosina Kalevi Kiviniemi omistautui iäkkään äitinsä hoitamiseen ja siirtyi Lahdesta asumaan lapsuudenkotiinsa Jalasjärvelle. Tuolloin hän uskoi konserttiuransa olevan ohi, vaikka maailmalta sateli esiintymiskutsuja.
Hänen äitinsä kuoli viime marraskuussa, minkä jälkeen hän alkoi vastata kutsuihin myönteisesti. Viimeiset kuukaudet Kiviniemi harjoitteli vimmalla syyskuuksi Italiaan sovittuun konserttiin. Sen piti olla kansainvälinen paluu, uusi alku.
Harjoitusurkujen nuottitelineelle jäivät konserttia varten hänen uruille juuri sovittamansa Chopinin Nocturnen nuotit.
Kirjoittajat ovat Kalevi Kiviniemen ystäviä, kollegoja ja veli.
