Viime viikonloppuna presidentti Sauli Niinistö järjesti liikuntatempauksen ja kannusti ihmisiä kävelemään. Niinistö nosti esiin huolen suomalaisten liikkumattomuudesta ja kunnon heikkenemisestä.
Miksi osa ihmisistä liikkuu ja osa ei? Voiko aikuinen sohvaperuna muuttua aidosti liikunnalliseksi? Onko liikunnan opetuksessa jotakin, joka ei vähän liikkuviin pure? Kariseeko liikunnan ilo lapsista jo koulussa?
Kalevan raati pohti kysymystä: Motivoidaanko liikuntaan väärin tavoin? Ratkaisu saatiin äänin 3 kyllä– 2 ei.
Timo Jaakkola: Ei – Sisäinen liikkumismotivaatio tärkein
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Timo Jaakola näkee, että liikunnan suhteen on tärkeintä herätellä sisäistä motivaatiota.
– Vastaus on, että liikuntaan ei motivoida väärin tavoin, mikäli toiminnassa edistetään liikkujan autonomiaa, pätevyyden kokemuksia sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Autonomian kokemukset syntyvät ohjaajan antamista vaihtoehdoista valita erilaisista harjoitteista ja toimintatavoista. Pätevyyden kokemuksia saadaan siitä, että liikkuja saa suorittaa tehtäviä omalla taitotasollaan. Yhteenkuuluvuus saavutetaan yhteistoimintaa ja ryhmädynamiikkaa kehittämällä.
– Kaikki nämä toimintatavat edistävät sisäistä liikkumismotivaatiota, ja se on hyvin pysyvää. Myös yrittämisen, oppimisen ja oman kehittymisen korostaminen myötävaikuttavat sisäisen liikuntamotivaation syntymiseen.
