Kalevan päätoimittaja Antti Kokkonen
Helsingin hallinto-oikeus teki kuluvan viikon maanantaina yllättävän ja harvinaisen päätöksen. Se kumosi opetus- ja kulttuuriministeriön tekemän virastopäällikkönimityksen lainvastaisena.
Tehtävään hakeneiden ansioita ei ollut oikeuden mukaan vertailtu tasapuolisesti, virkaan nimitetty ei ollut täyttänyt kelpoisuusehtoja ja nimitys oli tasa-arvolain syrjintäkiellon vastainen.
Kyse oli Kansallisen audiovisuaalisen instituutin johtajan (Kavi) nimityksestä. Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen (kesk.) ja ministeriön ylijohtaja Riitta Kaivosoja nimittivät syksyllä 2022 Kavin johtoon tohtori, toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalon.
Vanhatalo oli vuodesta 2013 lähtien johtanut Kotiseutuliittoa. Se mielletään keskustavetoiseksi organisaatioksi. Sen jäseninä on muun muassa kotiseutuyhdistyksiä.
Nimityksessä oli vahva poliittisen virkanimityksen maku, vaikka Vanhatalo itse ei tiettävästi ole keskustan jäsen. Vastaavia on Suomessa tehty maailman sivu.
Erityisen yleisiä ne ovat olleet hallituskausien lopulla. Hallituspuolueilla on joukko erityisavustajia ja valtiosihteereitä, joiden selusta on haluttu turvata ennen hallituskauden loppua. Poliittisia virkanimityksiä on tehtailtu myös muulloin, kun sauma on auennut.
Poliittisia virkanimityksiä on arvosteltu niin kauan kuin niitä on tehty. Poliitikot ovat olleet mukana arvostelijoiden kuorossa, kun muut puolueet ovat nimityksiä tehneet.
Kun omalle kohdalle on tullut mahdollisuus, puheet ovat unohtuneet.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä lupasi vuoden 2015 eduskuntavaalien kynnyksellä, että poliittisten virkanimitysten aika on ohi.
Ei se ollut. Keskusta otti poliittisista virkapaketeista osansa Sipilän omalla pääministerikaudella Kelan pääjohtajaksi nimitettiin merkittävä keskustan taustavaikuttaja Elli Aaltonen. Europarlamentaarikko Hannu Takkula (kesk.) sai hyväpalkkaisen tehtävän EU:n tilintarkastustuomioistuimesta.
Politiikan puhtoinen moraalinvartija vihreät tarttui mahdollisuuteen heti, kun hallitusvastuussa siihen tarjoutui mahdollisuus. Sisäministerinä Maria Ohisalo nimitti kansliapäälliköksi vihreän taustan omaavan Kirsi Pimiän. Puolueen entinen puheenjohtaja Touko Aalto myönsi Helsingin Sanomissa, että ”nimitys näyttäytyy ulospäin poliittisena virkanimityksenä.”
Europarlamenttiin lähtevä Jussi Saramo (vas.) nimitti opetusministerinä ollessaan Opetushallituksen pääjohtajaksi oman valtiosihteerinsä Minna Kelhän. Pätevämpiä kerrottiin olleen ehdolla.
Geologian tutkimuskeskus on ollut usein poliittisten nimitysten kohteena. Kokoomuksen Jan Vapaavuori nimitti vuonna 2014 yhtiön johtoon pitkäaikaisen kokoomuspolitrukin Mika Nykäsen. Hänen seuraajakseen Mika Lintilä (kesk.) nimitti Kimmo Tiilikaisen (kesk.).
Nykänen ja Tiilikainen päätyivät johtamaan geologikeskusta professorin tittelillä vailla minkäänlaista alan osaamista.
Esimerkkejä korkean tason virkahenkilöiden ja vähän pienempien pomojen poliittisista nimityksistä on näiden lisäksi valtavasti. Yleensä nimitykset ovat menneet läpi pienen kohun saattelemina.
Virkanimityksistä valittaminen tuli mahdolliseksi vuonna 2019 virkamieslain uudistuksen yhteydessä. Toistaiseksi valitukset eivät ole menestyneet. Nimityksen tekijällä on yhä laaja harkintavalta.
Pelikenttä voi tuoreen oikeuden päätöksen jälkeen tervehtyä. Kavin johtajanimityksen kaatuminen voi olla ennakkotapaus siitä, että mikä tahansa ei enää kelpaa. Ainakin nimitysten perusteluita on parannettava.
Toki opetusministeriö voi viedä Helsingin hallinto-oikeuden nimityksen kumoavan päätöksen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn. Se olisi ihmeellistä. Hallinto-oikeuden päätös on nimityksen kumoamisen perusteissa melkoisen selvää tekstiä.
