Päivä pyrkii sisään pieneen, ruskeaan huoneeseen Oulun Raksilassa. Vähän ankea loukko, Matti Laine on sanonut työhuoneestaan puhelimessa, mutta aamuauringon valaisemaa tupakeittiötä vanhahtavine, kasviaiheisine tapetteineen ja kirjahyllystä roikkuvine ryijyineen voisi luonnehtia myös kodikkaaksi.
Laine asettuu ikkunan eteen vaaleansiniseksi maalatun puupöydän ääreen. Siitä alkaa hänen työpäivänsä, siirtymä kuvitteellisiin maailmoihin. Iltapäivällä se päättyy jotakuinkin yhtä säntillisesti kuin toimistoaika.
Laineen mielestä hänen työhönsä liittyy hauska illuusio taiteilijan vapaudesta. Ei ole kellokorttia eikä ketään hönkimässä niskaan, vain deadline kajastamassa jossain tulevaisuudessa.
Kuitenkin Laine on myös lapsiperheen isä, jonka tuotteliaimmat työtunnit osuvat aamupäivään.